Koukussa

Mä olen niiiiin fiiliksissä! Vielä muutamia kuukausia sitten tämä mamma ei paljon jaksanut jalkaansa lenkkipolulla nostaa. Ainakaan niin, että se juoksuksi olisi yltynyt. Jos joskus erehdyksissä vauhti kohosi juoksun puolelle, jaksoin ehkä pari minuuttia hampaat irvessä kunnes keuhkoista loppui tehot, jalat oli hapoilla ja sydän jyskytti rinnasta ulos. Ei semmosista lähtökohdista paljon tee mieli juosta.

Nyt muutaman viikon ajan mitä salilla olen käynyt, on tullut juoksumattoon tutustuttua ihan uudelleen. Ja me ollaan rakastuttu. Lempparini crosstrainer on saanut vahvan haastajan. Nimittäin en tiedä onko parempaa motivaattoria kun juoksukunnon seuraaminen. Muutama viikko sitten juoksin matolla niitä kuuluisia muutaman minuutin pätkiä, hiki otsalla. Huomasin kuitenkin, kuinka paljon helpompaa on juosta tasaisella matolla, kevyet treenivaatteet päällä, verraten tuohon pakkaseen, liukkaisiin ja mäkisiin teihin ja talvivaatteisiin.

Pari päivää sitten juoksin salilla oman ennätykseni pitkään aikaan, 15min putkeen ilman kävelytaukoja. Vauhti ei päätä huimaa, mutta kestävyyttä haenkin. Nooh, eilen kävelin salilta ulos hymy korvissa, sillä jaksoin juosta 25min (yhdellä n.minuutin kävelytauolla välissä)! Siis 25! Huh! Paatuneen lenkkeilijän korviin kuulostaa varmasti naurettavan helpolta, mutta kuulkaas tämmöinen vanha sohvaperuna, jonka kammo on aina ollut juoksu, ei voi olla kun vain ylpeä itsestään. Se fiilis on vain jotain järjettömän mahtavaa, nimittäin se itsensä ylittäminen.

weheartit.com

Voitto ja häviö

Olo on ristiriitainen. Toisaalta olen enemmän kuin tyytyväinen, että olen pysynyt ruokavaliossa, toisaalta harmittaa jos lopetan tämän taas tähän. 1,5 viikkoa on takana gfg:ta ja tekee mieli hieman höllätä. Ei tee yhtään mieli suunata mäkkiin tai karkkihyllylle, mutta tekee mieli normaalia ruokaa ja hedelmiä. Tai oikeastaan en jaksaisi nähdä sitä vaivaa tehdä itselleni ja perheelle eri ruokia. Pojalla on vielä allergioita, joten hänelle oma ruokansa. Käytännössä siis kaikille perheenjäsenille jokseenkin eri ruokaa, siinä se hankaluus on. Nyt kun väsymys on painanut päälle, vielä vähemmän jaksaisi panostaa ruoanlaittoon. Gfg:ssa on se hankaluus, että saan syödä makaronia ja jauhelihaa, mutta periaatteessa en saisi syödä niistä tehtyä makaronilaatikkoa.

Mutta, kävi miten kävi, aion pitää ruokavalion rungosta kiinni. Aamupuuro raejuustolla (pikkuhiljaa jopa maistuu ihan hyvälle!), välipalaproteiinidrinkki ja iltarahka, niissä pysyn! Ja lounalle ja päivälliselle sitä salaattia. Mutta, jos tahdon syödä makaronilaatikkoa tästälähin, taidan sen itselleni sallia. Huomasin eilen kuolaavani omenia, ja mielestäni se on hieman väärin jos laihduttaja ei saa syödä omenaa jos tekee mieli. Silloin taitaa jossain olla vikaa..

Dieetin aikana olen saavuttanut tavoitteeni. Toki iloinen asia on muutaman kilon pudotus, mutta kaikista parasta on se, että olen päässyt herkkuhimoistani eroon ja saanut syömiseen taas rytmiä ja ryhtiä. Annoskoko on kunnossa ja salaattia lautasella. Pitkässä juoksussa se on tärkeintä.

Mietteitä saavutuksista ja gfg:sta

Kun aloitin tämän laihdutusurakkani lähes vuosi sitten, painoin yli sata kiloa. Painoindeksini oli 40, eli sairaalloisen lihavuuden rajalla. Kuinka kamalaa! Tänä aamuna mitatun painon mukaan BMI:ni on 33,09, merkittävä lihavuus. Kylläpä tuo "merkittävä" kuulostaa myös kamalalta, mutta paljon mielummin otan sen. Olen onnistunut hyppäämään kokonaan "vaikea lihavuus" sarakkeen ohi, onhan se aika hienoa. Lievään lihavuuteen olisi matkaa -8kg ja normaalipainoon vielä -20kg. Totta puhuakseni en ole varma voinko koskaan saavuttaa tuota normaalipainon rajaa.. Mutta en tiedä, en taida edes tähdätä sinne asti, ainakaan nyt. Se tuntuu liian kaukaiselta. Olisin tyytyväinen lievään lihavuuteen, päässäni olen asettanut 65-70kg tavoitteeksi. Se olisi enemmän kuin mahtavaa.

Ajatella, alle kolme kiloa kun saisin painoa pois, olisin pudottanut 20kg. Kyllä tuo alkaa jo omaan korvaan kuulostaa melkoisen hyvältä. Se on jo sellainen luku, että kun joku muu kertoo pudottaneensa 20kg, itselle tulee fiilis, että vau! Millanenkohan se fiilis sitten on, kun itse voi sanoa niin? ;)

GoFatGo sujuu jotenkuten, sinnitellen. Painon putoaminen on alkanut hidastumaan selvästi, mutta se olikin odotettavissa. Ruoatkin maistuu edelleen, eikä suurempia mielitekoja ole ollut. Enempi nyt mietityttää tämä fiilis yleisemmin, olo on melkoisen tahmea ja väsynyt koko ajan, mutta sen lisäksi minua on pari päivää huimannut aikalailla. Eilen meinasin kuukahtaa salilla, silmissä jo sumeni. Se taisi kyllä johtua myös siitä, että vedin itseni ihan piippuun juoksumatolla :D Mutta muutenkin on huimannut usein ylösnoustessa. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia fiiliksiä? Täytyy yrittää petrata vedenjuontia entisestään ja ehkä korvata tänään välipala (proteiinijuoma) vaikka vähän täyttävämmällä ruisleivällä. Ensi lauantaina ajattelin pitää tankkauspäivän, jolloin saan syödä oman mielen mukaan (ei kuitenkaan mitään ylilyöntejä!).

P.s Mittasin juuri verenpaineen joka oli ok, mutta leposyke itselleni melkoisen matala, 47/min, jopas!

Viikkokatsaus

VIIKKO 4: 

Maanantai: Kävely 2km
Tiistai: Kävely 4km

Keskiviikko: Kävelyä

Torstai: Sali 1h

Perjantai: Kävely 3,5km
Lauantai: -

Sunnuntai: Sali 1h 10min

Paino: 85,2kg
Pudotus viikossa: -2,3kg
Kokonaispudotus:  -17,3kg

Ompahan ollut pakkasentäyteinen ja kiireinen viikko! Liikunnat olisi voineet mennä paremminkin, mutta pudotukseen olen megatyytyväinen. Viikko on siis sujunut Go Fat Go-dieettiä seuraten ja kuten tuloksesta näkee, se toimii mulla! Tarkalleen en ole kaikkia aineita aina mitannut, enkä prikuulleen ohjeita seurannut, mutta pääpiirteittäin kyllä. Yhtään herkkulipsumista tai aterian väliin jättämistä ei ole viikon aikana ollut ja siitä olen ylpeä.

Eilen aamulla paino yllätti olemalla 84,8kg, siis alle 85kg! Mikä hurja fiilis! Mutta eilinen salitreeni teki ilmeisesti tehtävänsä ja siitä pieni nousu, lihakset ovat ainakin ihan jumissa.. Toivotaan, että ensi viikolla voin laittaa sivupalkkiin uuden ruksin ihan virallisesti :D

Ihanaa viikkoa kaikille ihanille lukijoille, ja kaikille uusille lukijoille tervetuloa matkaan mukaan! <3

GO FAT GO

Kuluneen viikon tunnelmia: Jääkaapin ovessa komeilee ties monettako kertaa GoFatGo:n ruokaohjeet. Tällä kertaa päätin onnistua noudattamaan dieettiä pidemmän aikaa kun vain muutaman päivän. Tällä kertaa aion onnistua, en anna periksi vaikka joku kantaisi meille pullaa. Vaikka mielitekoja varmasti tulee, nyt tuntuu, että tällä kertaa onnistun.

http://weheartit.com/

Mä veikkaan, että suurimman työn oon tehny mun pään sisällä. Ruoka on ravintoa, sitä syödään sen takia että jaksetaan elää ja toimia. Mitä paremmin syöt, sitä paremmin voit, näinhän se yleensä menee. Eikä siinäkään mitään, jos välillä herkuttelee, mutta niinku mun painokin sen kertoo, ei ole kyseessä yksi tai kaksi kertaa kun olen ostanu kaupasta karkkipussin.

Oma peilikuva edelleen etoo minua, joten nyt on tapahduttava muutoksia. Toki olen iloinen ja tyytyväinen, että olen saanut kiloja pois, mutta missään määrin en ole vielä valmis. Matka on vielä pitkä ja nyt on taas aika paahtaa täysillä eteenpäin. Motivaatiota löytyy.

http://weheartit.com/

Maanantai: Aamupuuroa on ihan järkyttävä määrä. Minä, aamupalaongelmainen, syön satsista taistellen 80%. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Muuten ruoat on maistunu hyvin ja nälkä on pysynyt loitolla. Illalla väsyttää normaalia enemmän.

Tiistai: Aamulla vaa'an luku ilahduttaa. Aamupuurosta jää taas vähäsen, mutta hieman vähemmän kuin eilen. Liekö johtuu aamupäivän reippaasta kävelylenkistä vai kropan tottumattomuudesta, mutta melkein koko loppupäivän vatsassa huutaa iso nälkä. Taistelen sitä vastaan ja selviän päivästä, jes!

Keskiviikko: Puuro upposi aamulla kokonaan. Eilinen pitkin päivää vaivannut nälkä varmaan vaikutti, ei parane jättää mitään lautaselle :D Nälkäkin on ollut paremmin aisoissa tänään.

Torstai: Aamuinen +200g puntarilla masentaa, mutta yritän nähdä isomman kuvan. Jaksaa jaksaa. Ruoat maistuu kun jaksaa käyttää vähän mielikuvitusta ja nähdä vaivaa.

Perjantai: Kroppa ja mieli alkavat tottumaan syömisiin, on helppoa sano houkutuksille ei. Oikeastaan houkutuksia ei edes ole ollut, ruokavalio kun sisältää paljon normaalia ruokaa, eli kituuttamista ei ole.

Lauantai: Käytiin kaverilla kylässä ja minä onnistuin kieltäytymään kaikista herkkupöydän antimista, paitsi salaatista. Mikä voittajafiilis! Illalla "palkitsin" itseni yhdellä palalla ruisleipää, nam!

Sunnuntai: Aamulla tiukka salitreeni ja olo on mitä mahtavin! Ei tulisi mieleenkään lopettaa diettiä nyt.

Huomenna aamulla selviää, mikä on viikon läskinkaristussaldo, stay tuned!

Harkitse mitä haukkaat

Törmäsin tälläiseen ja eipä tee enää mieli perunalastuja.. Tieto siitä, että perunalastuherkuttelun jälkeen pitäisi kävellä 2,5tuntia jotta herkut olisi kulutettu, toppuuttaa ainakin mun himoja, entäs teidän? Ja tuo juusto ja metukka? Että jos syö pari leipää, jonka päällä on pari siivua meetvurstia ja siivu juustoa niin pelkkien päällisten (joihin ei lukeudu edes voi, saatikka se leipä!) kuluttamiseen pitäis kävellä tunti! No huh! Olen harjaantunut aika hyväksi kalorinlaskijaksi tässä viime aikoina, mutta kun asian pukee noin päin, että paljonko pitää liikkua jotta kalorit on kulutettu, niin kuulostaa kyllä paljolta! 

Täytetyt herkkupaprikat

Nyt ohjetta jakoon, oli sen verran herkullista ja helppo valmista!

Tarvitset:

Iso paprika (niin monta kun on syöjiä)

Vähärasvaista naudan jauhelihaa n.100g/paprika

Riisiä

Tuorejuustoa, esim creme bonjour pippurimix

Pieni pala juustoa

Suolaa, pippuria

Pese ja koverra kota pois paprikasta. Mikäli ei meinaa pysyä itsekseen pystyssä, viillä pohjaa suoremmaksi.

Paista jauheliha ja mausta se, keitä riisit kypsiksi. Itse käytin täysjyväriisiä, muutkin sopii hyvin. Riisiä keitin yhtä paprikaa varten 40g (kuivapaino). Sekoita joukkoon muutama ruokalusikallinen tuorejuustoa, jolloin ainekset pysyy paremmin kasassa.

Sörsseli paprikan sisälle, päälle muutama siivu juustoa. Uuniin 200 astetta ja noin 20min, tai kunnes paprika on hieman pehmennyt ja juusto sulanut. 

Nauti, nam! 

Viikkokatsaus

VIIKKO 3: 

Maanantai: Kävely 3km & sali 45min

Tiistai: Kävely 2km

Keskiviikko: Kävely 3km & sali 40min

Torstai: Kävely 2km

Perjantai: Kävely 3km
Lauantai: -

Sunnuntai: -

Paino: 87,5kg
Pudotus viikossa: +-0kg
Kokonaispudotus:  -15,0kg

Eipä pudonnut paino tällä viikolla, mutta eipä myöskään noussut. Paljon menee varmasti selän piikkiin, onhan tuo rajoittainut tekemisiä, enkä ole saanut kunnon hikeä päälle koko viikon aikana. Lisäksi viikonloppu meni kavereita nähden, ravintolassa syöden ja pitkästä aikaa jopa juoden. En edes halua laskea kaloreita, mitä juomista sain. Paljon niitä oli, mutta niin oli myös hauskaa ja naurua. Nyt takasin arkeen ja tavoitteena kunnon salitreeni tälle viikolle. Selkä alkaa olla jo paljon parempi, edelleen kovin jäykkänä mutta eiköhän se siitä. Pääasia ettei kipeää enää tee. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille :)

Parempaan päin(kö)?

Selkätilannepäivitys: Aamusta iloitsin suuresti, kun pääsin "ketterästi" sängystä ylös, selkä tuntuu siis olevan parempi. Käytiin pojan kanssa pienellä päiväkävelyllä ja siinä hissukseen kävellessä kävi kyllä mielessä, että olisi sen särkylääkkeen silti voinut ottaa, alkoi juilimaan melko ikävästi. Noh, hiljaa hyvä tulee ja mummotkin käveli meijän ohi mutta ilman suurempia kiputiloja päästiin takasin kotiin. KUNNES, ripustan takkia naulakkoon aavistuksen etukumarassa ja naps. Sama juttu kun pari päivää sitten, joku murjoo alaselkääni leipäveitsellä. Hammasta purren totean, että sattuu, muttei ihan niin pahasti kun viimeksi. Poika nukkumaan, pilleriä naamaan, mobilatia selkään ja sohvalle. Nyt tässä on vaan se ongelma, etten meinaa millään päästä täältä ylös, apua! Tähän kirjoitan kymmenen kirosanaa ja kiitos. Alkaa huumori loppumaan.

Noita kävi heittämässä nuolen mun selkään

Selkäongelma on kehittynyt huonompaan suuntaan. Monta päiväähän tuo alaselkä on jomotellut, ikäänkuin lihakset olisivat siellä totaalisesti jumissa vasemmalla puolella. Olen kuitenkin tullut ihan hyvin toimen selkäni kanssa. Kaikki muuttui eilen. Myhäilin kun huomasin, että selkä oli eilen koko päivän selvästi parempi. Reippailin iltasella salille, mielessä kunnon hikitreeni. Pukuhuoneessa laittaessa kenkiä jalkaan se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tein liian nopean kurotuksen kohti kenkiä ja kipu selässä melkein sokaisi minut. Siinä hetken haukoin henkeäni ja istuin alas. Totesin, että parasta istua hetki ihan paikoillaan, sillä pienikin liike sattui selkään. Muutama kanssatreenaaja kyseli olenko ihan kunnossa, kun näytin niin kärsivältä. Selitin selkäongelman ja yksi rouva siinä kyselikin, onko ihan fiksua tulla salille jos on noin kipeä selkä. Samaa itse pohdin ja meinasin kääntyä takaisin kotiin, mutta hetken lepuutettuani selkääni ja venyteltyäni alkoi helpottaa. Menin lopulta hetkeksi aikaa salille, mutta päädyin olemaan vain crosstrainerissa, sillä en uskaltanut kokeillä mitään muuta.

Illalla tein kotidiagnoosiepäilyn, joka osoittautui noidannuoleksi. Kaipaan apua, onko kenelläkään muulla ollut koskaan vastaavaa selkäkipua? Kertokaa jos jollain sattuu olemaan kokemusta!

Yöllä jokainen kyljenkääntö herätti minut ja aamulla aika sängystä nousun ja särkylääkkeen vaikutuksen välissä oli suoranaista tuskaa. Oman lisähaasteen antaa tuo kundi, jonka nostaminen on välillä väistämätöntä. Nyt kun särkylääke vaikuttaa, pääsen jo melkoisen ketterästi sohvalta ylös ;) Nettiä selatessa selkäkipujen yleinen hoito on sopivassa suhteessa lepoa ja liikuntaa sekä särkylääkkeitä. Pitkittyessä lääkäriin. Näin meinasin tehdä..

Kuinka herkkulakko on sujunut?

No oikein hyvin, kiitos kysymästä. Olen siis nyt puolitoista viikkoa ollut totaaliherkuttomalla, elikkäs ei mitään hyvää. Ei karkkia, jäätelöä, pullaa, keksejä eikä myöskään suolaisia herkkuja, kuten pitsaa, hampparia tai muuta megakaloripitoista. Ja oikeesti aika helppoa on ollut. Eilen illalla teki ekan kerran mieli jotain hyvää, mutta en edes lähtenyt kaappeja koluamaan, kun päätin että mitään en syö. Tänään oli pieni "pakkorako". Kaveri tuli kylään pullapitkon kanssa.. Hieman siinä pohdin mitä teen, yritänkö kohteliaasti kieltäytyä vaikka kaveri sen hyvää hyvyyttä oli käynyt ostamassa vai otanko huomaamatta vain ihan pienen siivun. Päädyin ottamaan pienen siivun sillä en koe, että herkkulakkoni kaatuu tähän. Olen saavuttanut haluamani tavoitteen, ja päässyt jokapäiväisestä mässäilystä ja jatkuvasta sokerihimosta eroon. Jes! Olen enemmän kuin tyytyväinen ja päätinkin nyt, että jatkan osittain herkkulakkoa. Kaikki karkit ja suklaat ovat edelleen pannassa, mutta silloin tällöin (huom! silloin tällöin, maksimissaan kerta viikkoon) voin syödä pullasiivun tai jotain muuta, jos mieli tekee. Mässäilyksi ei saa mennä, muuten palataan totaaliherkuttomaan. Kuulostaako hyvältä suunnitelmalta?

http://weheartit.com/

Nyt ensimmäinen testi onkin heti edessä.. Nimittäin se pullapitkon loppu jäi meille. Tuolla se keittiössä nököttää ja mietinkin jo äsken, että josko sitä pienen siivun ottaisi nyt kun poikakin meni päiväunille. Voisi istua sohvalla, juoda kupposen teetä ja nauttia herkun. Mutta.. juurihan minä aiemmin söin jo siivun, elikkäs taitaa tämän viikon herkkuhetki olla jo käytetty. Hyvä, että tulin tänne paasaamaan, nyt en voi enää luistaa asiasta kun on mustaa valkosella :D   

Kipuja ja unihiekkaa

Ottaa tuo treenaaminen koville. Eilen käväsin tekemässä salilla pikaisen, mutta varsin tehokkaan treenin. Aamulla pääsin vaivoin sängystä ylös, ovat lihakset sen verran kipeänä. Ihana tunne! Tietää ainakin tehneensä jotain oikein. Vaikeutuneeseen sängystänousuun vaikutti myös kipeä selkäni. Alaselkäpirulainen on ollut useamman päivän kipeänä ja nyt jouduin tekemään ihan tosissaan töitä ettei ärräpäitä olisi lentänyt. Jouduin särkylääkettäkin ottamaan, mitä en ikinä joudu selän takia syömään.. Täytyy siis yrittää ottaa tänään vähän iisimmin ja toivoa, että menisi pian ohi.

Mä oon väsyny. Poika on nukkunut nyt useamman yön erittäin huonosti, joten oma uni on ollut myös hyvin katkonaista ja sen kyllä huomaa. Pää ihan sumussa, tuntuu ettei ajatuskaan kulje. Taas kerran huomaa, kuinka tärkeää se uni onkaan. Mä vaan toivon, että yöt rauhottuu taas pian ja saisi nukkua! Tuntuu, että oma pinna lyhenee vaan sitä mukaan, mitä enempi näitä huonoja öitä on. Ja nyt ei ole kenelläkään hauskaa kun tämä mamma vaan äksyilee :D

http://weheartit.com/

Tänne on viimeisen viikon aikana eksyny hurjasti uusia lukijoita, joten kaikille teille, tervetuloa! :) Kertokaa jos jokin asia askarruttaa tai tahdotte tietää jotain!

Paluu viikkokatsauksien pariin

VIIKKO 2: 

Maanantai: Kävely/hölkkä 3km

Tiistai: -

Keskiviikko: Kävely/hölkkä 25min

Torstai: Kävely/hölkkä 50min & kuntosali 35min

Perjantai: Kävely 4,5km
Lauantai: Kuntosali 1h15min

Sunnuntai: -

Paino: 87,5kg
Pudotus viikossa: -1,8kg
Kokonaispudotus:  -15,0kg

Viikko sitten paino huiteli huimissa 89,3kg lukemissa ja olo tuntui toivottomalta. Onneksi olen nyt paljon motivoituneempi ja tyytyväinen. Olen päässyt taas vihdoin liikunnan makuun ja nyt toivotaan, että kerkeän käymään vähintään kaksi kertaa viikossa salilla. Viikonloppuna paino kävi jo alle 87kg:n, mutta otan oikein mielelläni tuon "virallisen" pudotuksen vastaan, viime aikaisten pettymysten jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen 1,8kg viikkopudotukseen. Nyt vaan porskutetaan samaa tahtia eteenpäin! Mukavaa alkanutta pakkasviikkoa kaikille :)

http://weheartit.com/

Täydellinen aamupäivä

Tämä lauantaipäivä on sujunut tähän mennessä täydellisesti. Aamulla heräsimme pojan kanssa huonosti nukutun yön jälkeen ihanaan uuteen pakkaspäivään. Kerrankin ei satanut vettä. Rauhallinen aamupala ja poikakin suostui mukisematta syömään puuronsa. Itselleni tein maitorahka-banaani-mansikka-persikka smoothien, nam. Mies jatkaa lapsen kanssa aamua, kun minä pakkaan kamat kasaan ja suunnistan salille. Totean, että uuden salin laitteet vaikuttavat vielä "vierailta", mutta kyllä niillä kunnon hien saa näköjään pintaan. Ja ovat muuten paljon päheemmät kun vanhalla salilla. Juoksumatolla ja crosstrainerilla on erilliset tuulettimet kasvoille, mitä luksusta tälle hikipossulle! Siinä samalla kuuntelen hyvää musaa ja hymyilen kun hölmö, on vaan niin hyvä fiilis! 1h15min treenin jälkeen palaan tyytyväisenä kotiin, ja suihkun kautta lounaan tekoon. Vähän herkkusalaattia napaan, poika päikkäreille ja nyt istun ansaitusti sohvalla miettien, miksi hemmetissä en palannut salille jo aiemmin?

Lounassalaatti

Katsokaapas, kuinka herkulliselta ja raikkaalta tämän päivän lounaani näytti!

Salaattia, kurkkua, tomaattia, kananmuna, viinirypäleitä, fetaa (40g) sekä avokado, jonka päällä sitruunapippuria. Ja voin kertoa, että hyvää se oli! Olen aina ollut hieman heikkona hyviin salaatteihin :)

Mikä fiilis!

Voi pojat mikä fiilis täällä on! Nyt on kourassa upouusi salikortti, ja takana pintaraapasu uuden salin testauksesta. Ja sali vaikuttaa juurikin niin hyvältä, kun vaan toivoa saattaa. Kerkesin tehdä sopimuksen ja testata laitteita reilun puolen tunnin ajan, kunnes lapsenhoidolliset tehtävät kutsuivat. Ja kyllä siinä puolessa tunnissa kerkesi ihan mukavan hien saamaan päälle. Tätä lisäääää!

http://weheartit.com/

Tollee mä olin siellä..... ;) 

Vettä vettä ja vielä vähän vettä

Viime päivinä on vesi ollut pääosassa niin ulkona, kuin sisälläkin. Sain nimittäin lahjaksi Camelbakin vesipullon. Vesipulloon mahtuu 750ml ja nyt viime päivinä olen ottanut tavoitteeksi, että joisin päivän aikana kolme täyttä pullollista, jolloin näistä yksistään kertyisi reilut 2l vettä päivässä. Sehän on aika lähellä suosituksia, kun ottaa huomioon kaiken muun mitä päivän aikana tulee juotua, esimerkiksi syömisen ohessa. Tutkailin hieman markkinoita ja selvisi, että vesipullo maksaa lähemmäs 20 euroa kaupassa. Itse tuskin sijoittaisin ihan niin paljoa, onhan kyseessä kuitenkin vain vesipullo. Mutta aina tämmöisiä on kiva lahjaksi saada ;)

Näinä muutamana "testipäivänä" olen kyllä huomannut, kuinka vedenjuonti vaikuttaa omaan oloon. Olen aina ollut melkoisen huono juomaan vettä.. Limut ja kahvi/tee kyllä maistuu, mutta se tärkein jää helposti liian vähäiselle. Nyt kun vesipullo on pöydällä näkyvillä, tulee siitä hörpättyä aina keittiössä käydessä, kuinka kätevää! Ja tärkein asia, minkä olen huomannut, on se, että kun juon tarpeeksi vettä, katoaa naposteluhimo tyystin. Ha! Ei tee mieli makeaa eikä tee mieli mennä koluamaan kaappeja siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain ihan pientä.. Nälkä tulee silloin kun sen aikakin on, ei yhtään aiemmin. Ja tämä jos jokin helpottaa oloani, sillä ennen olen saanut aina taistella kyseisen naposteluhalun kanssa, varsinkin illalla. Onko kukaan muu huomannut vastaavanlaista yhteyttä vedenjuonnin ja herkuttelun välillä?

Arkiruokaa ja aamulenkkejä

Blogini historian ehdoton menestyspostaus on ollut ohje helppoon ja herkulliseen kasvissosekeittoon. Vähän väliä saan edelleen palautetta onnistuneesta herkusta, vaikka postauksen julkaisusta on jo yli puoli vuotta. Eilen tein pitkästä aikaa keittoa ja ihan on kyllä "maineensa" veroinen ;) Mikäli et ole vielä kokeillut, ohje löytyy täältä KLIK.

Nyt on enempi draivia kirjoittaa tännekin höpinöitä, kun tuntee saaneensa taas itsensä kuriin. Aamulla tuijotin ikkunasta märkää ja pimeää pihamaata ja totesin, että ompas upea lenkkisää. Joten kitinöiden ja hampaiden kiristelyjen uhalla pakkasin pojan vaunuihin ja hölkkäkävelimme tehokkaat 25min. Paita märkänä hiestä oli hyvä palata kotiin. Kitinöitäkin sai kuunnella vain vähän ja niskaperseotteella sai kantaa pojan sisälle, mutta se nyt ei eroa mitenkään normaalista. Jälkikäteen fiilis oli hyvä ja kasvissosekeittokin maistui erinomaiselle. Melkoisen hyvä aamupäivä siis!

Mistä löytää aikaa liikunnalle?

Hieman helpotti tietää, että kertyneet kilot olivat ainakin osittain nestettä.. Puntari näytti melkein 1,5kg vähemmän kuin eilen aamulla. Joten tämä päivä aloitettiin hieman paremmalla tuulella kuin eilen ;)

Mutta mutta.. tähän päivään on taas kulminoitunut kaikki ongelmat mitä liikunnallisuuteen tulee. Aamusta olimme pojan kanssa tihkusateessa leikkimässä hiekkakakkuleikkejä ja keinumassa. En viitsinyt lähteä vaunulenkille, koska tuo poika kyllästyy ja kitisee ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Siitä on aikalailla lenkkeilyn ilo poissa ja kotiin palataan usein hampaita kiristellen. Tässä iltasella olin ihan into piukeena lähdössä ensimmäistä kertaa uudelle salille, ostamaan korttia ja ihan hikoilemaan. Siis aivan into piukeena. Mies on iltaan asti töissä, mutta olin onnistunut hommaamaan lapselle leikkiseuraa salikäynnin ajaksi. Kunnes leikkiseura joutui perumaan ihan inhimillisestä ja asiallisesta syystä. No vähänkö otti päähän. Ajattelin jo, että lähtisin pojan kanssa ulos hölkkälenkille kunnes katsoin ulos ikkunasta ja totesin, että vettä tulee kuin esterin takapuolesta. Joten, koko loppupäivä on mennyt neljän seinän sisällä, yrittäen keksiä virikkeitä pojalle ja itselle.

Pidän sormia ristissä, että mies pääsisi huomenna aikasemmin töistä ja minä pääsisin sinne salille. Koska tosiasia on se, että kaipaan salitreenejä ja sitä omaa hetkeä, sillä tunti ilman jaloissa roikkuvaa taaperoa tekee ihmeitä. Mutta ongelma onkin vapaan ajan puute. Mies tekee vähän väliä pitkiä päiviä.. Kotona tehtäviä jumppia olen yrittänyt muutamaan otteeseen tehdä, mutta niitäkin huonolla menestyksellä. En jotenkin saa sitä fiilistä ja tehoa siihen jumppaan ja lisäksi jaloissa pyörivät duplot aiheuttavat hieman liikaa haastetta. Löytyykö sieltä lukijoista muita, jotka kamppailevat aikataulujen tai samanlaisten ongelmien kanssa?

Haaste

Sain Kokkailua ja elämää -blogin mavlilta haasteen, kiitos siitä! Tässäpä minun vastaukset :)

Haasteen säännöt:

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

Yksitoista asiaa minusta:

1. Uskon edelleen vakaasti kaikista pettymyksistä huolimatta, että onnistun tiristämään vielä rutkasti laardia tästä kropastani.

2. Minulla on jonkinasteinen ahmimishäirio.

3. Eilen selvisi, että kellarissamme on käynyt varkaita. 

4. Kuuntelen joka aamu Suomipopin aamulypsyä.

5. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja teen töitä lasten kanssa. 

6. Haaveilen toisesta lapsesta. 

7. Pelkään, että jos joskus raskautuisin uudelleen, lihoisin yhtä paljon kun ensimmäisessä (eli melkein 25kg).

8. Olen kotihiiri.

9. Olen laiska.

10. Rakastan meidän uutta kotia.

11. Olen varma, että poikani on maailman ihanin lapsi. 

Kysymykset minulle:

1. Mikä on arkibravuurisi keittiössä?

Pakko sanoa kasvissosekeitto tai kaalilaatikko.

2. Miten rentoudut raskaan päivän jälkeen?

Istuen sohvalla, katsoen telkkaria. Ehkä lasi viiniä ;)

3. Miten kuntoilet mieluiten? 

Uinti, sali ja lenkkeily, en osaa sanoa parasta sillä kaikkiin kyllästyn liiallisesti nautittuna.

4. Miten tapasit miehesi? 

Töissä.

5. Minkä kirjan luit viimeksi?

Olen huono lukemaan, aloitan ja ajanpuutteen takia kirja jää aina notkumaan..

6. Mitä uutta reseptiä kokeilit viimeksi? 

Taisi olla katkarapupiirakka.

7. Minne haluaisit matkustaa?

Oh, minne vaan, kaikkialle! USA:han, Kreikkaan, Thaimaahan, Lontooseen.. Matkakuume on kauhea, mutta kukkaro ja elämäntilanne pienen lapsen kanssa ei anna periksi..

8. Puna- vai valkoviini, miksi? 

Valkoviini! Punkkua en pysty edes haistamaan, yäk! 

9. Mitä viimeksi kokkasit ystävillesi? 

Taisi olla juurikin tuo edellämainittu katkarapupiirakka. 

10. Mikä on suurin haaveesi? 

Juuri tällä hetkellä se vauva nro.2

11. Miten piristät itseäsi arjen keskellä? 

Pienillä asioilla, shoppailulla, ystävien kanssa kahvittelulla, perheen kanssa touhuamalla

Minun 11 kysymystä:

1. Lempiruokasi?

2. Paras piirteesi?

3. Mitä toivot vuodelta 2014?

4. Seurusteletko? Kauanko olet seurustellut? 

5. Lempiharrastuksesi?

6. Mitä olet syönyt viimeksi?

7. Kuinka rentoudut?

8. Suurin haaveesi? 

9. Oletko tyytyväinen ammattiisi/työhösi? Miksi/miksi et?

10. Millainen olet luonteeltasi?

11. Oletko onnellinen?

Haastan seuraavat blogit:

I really do it

I CAN & I WILL

Hetkiä ja juoksuaskelia

Ei enää tekosyitä

Matkalla hoikempaan huomiseen

Pienin askelin - pömppö pienemmäksi

No any excuse

Neiti hyvinsyönyt

Pumpulipallo laihduttaa

Fat no more

Uusi yritys

Kävin aamulla puntarilla ja melkoinen häpeä sieltä iski silmille. Yllätyksenä se ei tullut, mutta pahalta se silti tuntuu. En halua heittää kaikkea uurastusta hukkaan! Nyt onkin taas saatu roppakaupalla lisäenergiaa ja motivaatiota. Tänään on herkut pysyneet kaapissa ja lenkkikengät suhanneet metsässä. Rahkaa, salaattia ja ruisleipää. Silmissä siintää tavoite, mahdollisuus parempaan, energiseen oloon ja laihempaan, timmimpään kroppaan. Ah, siinä vasta ihana ajatus. Siihen tähtään, vaikka akkoja satais taivaalta.

http://weheartit.com/

Voi löllö mikä löllö

Muistan jo lapsuudessa, kuinka lomat ja pyhät vietettiin herkutellen ja löhöten ja loman jälkeen olo oli turpea ja tunkkainen. Tämä viikko on vietetty pitkälti poissa kotoa, muiden herkkupatojen ääressä. Ruokapöydästä kun on jaksanut nousta ylös, on menty suklaakipon kautta sohvalle. Kuulostaako kenenkään muun korvaan tutulta? Jos nyt lievästi asian ilmaisee, niin suorastaan vituttaa ja ällöttää. Onneksi jääkaapissa on rahkaa ja kaapissa puuroa. Huomenna aloitan ainakin alkuun totaaliherkuttoman, jotta pääsisi takaisin siihen draiviin, mikä ennen joulua oli. Totaaliherkutonta voin sitten höllätä, kun taas osaan pysyä kohtuudessa. Se fiilis on vaan niin mahtava, kun tuntee saavansa itsensä ja mieliteot kuriin! Sitä fiilistä odotellessa..