Vaatteet puristaa, peilikuva ahdistaa, häipeilen syömisiäni ja olemustani jatkuvasti. En saa lähdetyksi lenkille, koska en vaan jaksa, ei huvita. Toki kahden pienen lapsen kanssa arjen pyöritys kuluttaa melkoisen tehokkaasti kenestä tahansa voimat, mutta tämä ei silti saa olla tekosyy oman hyvinvoinnin laiminlyönnille. Lapset ovat sairastelleet aivan liian paljon, joten sen mukaisesti myös on öitä valvottu. Kun yöunet ovat muutamaa tuntia ja nekin katkonaisia, ei siinä väsymyspöhnässä käy mielessäkään lähteä bodypumppiin. Ruokaa syödään sitä mitä on saatavilla helposti ja nopeasti ja sen jälkeen vielä vähän suklaata. Sitten kohta väsyttää --> lisää sokeria koneeseen, ja kahvia. Tämmöisessä kierteessä olen elänyt muutaman kuukauden.. Pakkohan se oli katkaista.
Se on jännä juttu, kuinka paljon vaaditaan, jotta saa kunnollisen päätöksen tehtyä. Semmoisen päätöksen, jossa myös pysyy eikä lipsu heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Huomaan ajattelevani lihavuuttani jatkuvasti, joka päivä. Pieniä asioita, mitkä pistävät minun silmään. Pyylevä nainen kävelee kadulla ja minä mietin, kuinka paljon hän painaa? Painanko minä yhtä paljon, näytänkö samalta? Kuljen kaupassa peilin ohi ja ahdistun, ovatko reiteni oikeasti noin isot? Varmana nuokin ihmiset katsoo säälien, että ompas iso nainen, eikä saa tehtyä itselleen mitään. Istun kaverin luona ja nyin paitaani paremmin, jotta saisin vatsamakkarat piiloon. Puristaa, ahdistaa. Allit heiluu kun vilkutan. Miten voin olla näin vitun saamaton, etten saa itseäni kuriin? Miten mieskään jaksaa katsella minua, kun olen näin iso? Varmana häpeää. Olen ollut tässä tilassa ennenkin, miksi annoin itseni suistua samaan rotkoon uudelleen? Päivittäisiä ajatuksia.
Imetys on mulle nyt yksi tärkeimmistä asioista. Kun on käynyt läpi yhden karvaan imetyspettymyksen ja joutunut antamaan hieman periksi tällä toisellakin kerralla, en halua minkään vaarantavan tällä hetkellä onnistuvaa osittaisimetystä. Olen huomannut liiallisen hiilareiden laskemisen vaikuttavan maidon määrään, joten se ei tule kuuloonkaan. Ja muutenkin liian tiukille en voi enkä halua itseäni vetää, jotta maidontuotanto ei ota nokkiinsa. Suositeltu laihdutusvauhti on enintään 500g/viikko, jotta maitoon ei erittyisi myrkkyjä kehostani. Otetaan se siis tähtäimeen.
Tilanne on nyt tämä. Vauvan ollessa n. 1kk painoin 93-94kg. Viime viikonloppuna kävin puntarilla, joka räväytti eteeni tuloksen 99.9kg. Elikkäs viimeisen 3kk aikana olen onnistunut herkuttelulla ja piittaamattomuudella kerryttämään elopainoa lisää 6-7kg. Hienoa työtä! Sanomattakin on selvää, että olen hyvin pettynyt itseeni, mutta tästä ei ole muuta suuntaa kun ylöspäin, enkä tarkoita enää vaa'an lukemaa ;)
Työ on jo alkanut. Viime viikolla päätin sokeripohnässäni, että nyt se alkaa. Ruokavalion pohjana on Jutan Superdietin ohjeet, jotka viime kerralta on vielä tallessa. Ja sitten tulee se -mutta-. Mutta en todellakaan aio grammalleen ja pilkulleen seurata ohjetta. Muutaman ensimmäisenä päivänä seurasin ohjetta ihan keittiövaa'an kanssa, mutta sen jälkeen olen höllännyt jo otetta. Ja hyvä niin, sillä toisena dieettipäivänä tuli heikotus ja paha olo, ja maitokin tuntui olevan tiukemmassa ja vauva roikkui rinnalla jatkuvasti. Nyt olen lisännyt mm. salaatteihin lisäpähkinöitä ja fetaa ja iltapalalle ruisleipää. Mutta tarkoitus olisi pitää se runko siellä pohjalla. Usko on kova, tästä vielä noustaan!
Kuinkas teillä muilla on alkuvuosi sujunut?
.jpg)
Imetys on mulle nyt yksi tärkeimmistä asioista. Kun on käynyt läpi yhden karvaan imetyspettymyksen ja joutunut antamaan hieman periksi tällä toisellakin kerralla, en halua minkään vaarantavan tällä hetkellä onnistuvaa osittaisimetystä. Olen huomannut liiallisen hiilareiden laskemisen vaikuttavan maidon määrään, joten se ei tule kuuloonkaan. Ja muutenkin liian tiukille en voi enkä halua itseäni vetää, jotta maidontuotanto ei ota nokkiinsa. Suositeltu laihdutusvauhti on enintään 500g/viikko, jotta maitoon ei erittyisi myrkkyjä kehostani. Otetaan se siis tähtäimeen.
Tilanne on nyt tämä. Vauvan ollessa n. 1kk painoin 93-94kg. Viime viikonloppuna kävin puntarilla, joka räväytti eteeni tuloksen 99.9kg. Elikkäs viimeisen 3kk aikana olen onnistunut herkuttelulla ja piittaamattomuudella kerryttämään elopainoa lisää 6-7kg. Hienoa työtä! Sanomattakin on selvää, että olen hyvin pettynyt itseeni, mutta tästä ei ole muuta suuntaa kun ylöspäin, enkä tarkoita enää vaa'an lukemaa ;)
Työ on jo alkanut. Viime viikolla päätin sokeripohnässäni, että nyt se alkaa. Ruokavalion pohjana on Jutan Superdietin ohjeet, jotka viime kerralta on vielä tallessa. Ja sitten tulee se -mutta-. Mutta en todellakaan aio grammalleen ja pilkulleen seurata ohjetta. Muutaman ensimmäisenä päivänä seurasin ohjetta ihan keittiövaa'an kanssa, mutta sen jälkeen olen höllännyt jo otetta. Ja hyvä niin, sillä toisena dieettipäivänä tuli heikotus ja paha olo, ja maitokin tuntui olevan tiukemmassa ja vauva roikkui rinnalla jatkuvasti. Nyt olen lisännyt mm. salaatteihin lisäpähkinöitä ja fetaa ja iltapalalle ruisleipää. Mutta tarkoitus olisi pitää se runko siellä pohjalla. Usko on kova, tästä vielä noustaan!
Kuinkas teillä muilla on alkuvuosi sujunut?
