maanantai 26. tammikuuta 2015

Vauvapöhnä

Viikot vaan kuluu täällä pikkuvauvapöhnässä. Vatsamakkara on ennallaan, ehkä jopa isontunut. Suklaa maistuisi. Viime viikolla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja olin arkipäivät oikeastaan kokonaan ilman herkkuja. Viikonloppuna annoin itselleni taas luvan syödä hyvää. Näin suunnittelin toimivani nyt, aiemmasta kokemuksesta päätellen toimii mulla parhaiten. Joku kuri on pidettävä, mutta jos kaiken kiellän itseltäni, en onnistu.

Nyt se siis alkaa kunnolla, raskauskilojen (ja kaikkien niiden muidenkin liikakilojen) karistus. Hissukseen, ja varmasti aina välillä takapakkia tehden.. Tärkeintä nyt itselleni on tosissaan ottaa rauhassa ja syödä hyvin. Missään nimessä en tahdo vaarantaa imetystä tai vetää hermojani liian tiukille vaatimalla liian nopeita tuloksia. Tähän kahden lapsen kaaokseen viimeinen asia mitä tarvitaan on hermoraunio äiti. Viikkokatsaukset alkaa taas pyörimään än-yy-tee-nyt!

Mukavaa viikkoa! 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kuulumisia

Lapsivuodeajan dementia iski jälleen, ja armottomasti unohdin eilen käydä puntarilla vaikka niin lupasin. Korjasin asian tänään ja kerrottakoon, että vaaka näytti hieman päälle 93kg. Elikkäs raskauden lopulta painoa on tippunut noin 10 kg ja raskauskiloja olisi nyt tiputettavana 7kg. Onhan siinä työnsarkaa, mutta itse on oikein tyytyväinen. Kokonaisuudessaan kiloja kertyi melkein kymmenen vähemmän kuin viimeksi. Se on paljon se! 

Viime raskauden jälkeen havahduin, että kroppa on aivan kamalassa kunnossa. Mitään en jaksanut tehdä ja peilikuvaa en kunnolla uskaltanut katsoakaan. Mikään vaate ei ollut päälläni hyvä, vaan kaikissa näytin makkarankuorelta. Lihavalta sellaiselta. Tällä kertaa olo on eri, en voi sanoa olevani täysin tyytyväinen peilikuvaani, mutta kropassani viihdyn. Tähän asti olen mennyt aika rennolla otteella, synnytyksestä on kulunut vasta kuukausi ja herkkuhimot ovat olleet jotain aika järkyttävää. Imetys verottaa, selvästikin, sillä ikinä ennen en ole syönyt suklaata yhtä paljoa kun kuluneen kuukauden aikana. Mutta olen sallinyt sen itselleni, kun kerran jaksoin hillitä himojani raskaana. Ja nälkä on jatkuva. Mutta jokin stoppihan tälle on tehtävä.. Nyt alkaakin pikkuhiljaa herkkujen karsiminen ja liikunnan lisääminen. Saa nähdä koska uskaltaudun salille ensimmäistä kertaa. Mieli kyllä tekee jo, mutta olen vielä melko kiinni vauvassa, joten en tiedä koska rohkaistun. Mutta tämmöistä tänne kuuluu, päivä kerrallaan!