tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tavoitteet raskausajalle

Viime raskaudessa lihosin valaan kokoiseksi. Loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen olo oli karmea, peilikuva hirvitti ja vaikka vauva oli ihana, sai odotusajan ja synnytyksen jälkeiset muutokset kropassa mielen apeaksi. Odotusaikana ajattelin, että lenkkeilen sitten vauvan kanssa ja imetyksen avulla viimeistään kilot tippuvat melkein itsestään. Toisinhan siinä kävi, muutamaan kuukauteen ei kipujen takia tullut mieleenkään lähteä pidemmälle lenkille, imetys ei onnistunut, väsymys oli huimaa ja noutoruoka helppoa. Toki kiloja tippui nopeasti reilu kymmenen, mutta siihen se jäi ja niiden loppujen kanssa saikin tehdä hommia.

Tällä kierroksella heti alkujaan on suhtautuminen ollut erilaista. Viimeksi otin kaiken irti raskaudesta ja söin kahden edestä (ehkä jopa kolmen). Nyt muistan vielä hyvin selvästi sen loppuraskauden ahdingon ja tahdon tehdä kaikkeni, jotta olo ei olisi niin tukala. En ole asettanut mitään tavoitteita kilojen suhteen, sillä tosiasiassahan en voi tietää kuinka tämä raskaus tulee sujumaan ja kuinka pystyn esimerkiksi liikkumaan. Mutta tavoitteenani on, että mitä vähemmän kiloja tulee, sen parempi. Katsotaan sitten lopuksi mihin rahkeeni riittävät. Yritän kuitenkin olla tekemättä näistä kertyvistä kiloista liian suurta numeroa, jotten stressaisi sitä liikaa. Sillä tosiasiahan on se, että vauvaa tässä ollaan kasvattamassa ja kiloja tulee joka tapauksessa ainakin jokunen. 

Haluaisin myös jatkaa liikuntaa niin pitkään kuin mahdollista. Viime kerralla supistukset häiritsivät liikuntaa sekä työntekoa rv20 eteenpäin. Lopulta nämä samaiset supistukset panivat minut sairaslomalle muutamia viikkoja ennen äitiyslomaa. Loppuun asti kävin kuitenkin uimassa ja vesijuoksemassa, sillä se oli kropalle tarpeeksi hellää, jotta supistuksiakaan ei tullut liiaksi. Kunnolliset kävelylenkit jäivät varmaan jo ennen rv30, sillä vauva tuntui painavan virtsarakkoa niin lujaa, että vaikka olisin ollut juomatta viikon ja käynyt pissalla juuri ennen kävelylle lähtöä, teki minun 5min kävelyn jälkeen mieli hyökätä puskapissalle. Siitä oli nautinto kaukana. Tällä kertaa supistuksia on jo nyt havaittu (ei kuitenkaan mitään kovin pahoja) vaikka mennään vasta viikolla 15. Toivon, että supistukset eivät kuitenkaan nyt vielä pitkään aikaan haittaisi menoa..

Nyt mennään vaan päivä kerralla ja katsotaan mitä tämä raskaus tuo eteen tällä kertaa :)


4 kommenttia:

  1. Moi!
    Lohdutuksen sana. Vaikka supistuksia tulee jo nyt, niin se ei välttämättä ole vielä mikään "tuomio" esim liikuntakieltoon tmv. Mulla myös alkoi supistukset ehkä samoihin aikoihin kuin sulla. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että työni oli aika stressaavaa henkisesti, fyysisen paineen lisäksi. Olin muistaakseni maaliskuussa lopulta sairaslomalla kaksi viikkoa lääkärin määräyksestä. Tämä lepo auttoi niin, että mieli on virkeä ja jaksan liikkua vieläkin tosi hyvin. On supistuksia vieläkin toisinaan, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Ja eivät onneksi ole paikkoja pehmittäneet (tai en tuoretta tilannetta nyt tiedä..). Toivotaan, että sullakin olot ja paikat kestää liikkumisen pitkälle.
    Hyvältä kuulostaa suunnitelmasi. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Vaikka raskaudet kulkeekin omia polkujaan, niin hyvä terveysasioita ja liikuntasuunnitelmia on pohtia myös etukäteen. Muistaa vain ettei ole itselleen liian ankara (huomauttelen aika usein tätä itselleni..).
    Mukavaa ja liikunnallista viikkoa sinulle! :)
    -Hanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mullakin viime kerralla ei supistukset tehneet tuhoa, mutta pidemmän päälle ne tuntuivat vaan niin pirun ikäviltä, että sen takia teki jo mieli hidastaa tahtia. Veikkaan että nyt voin päästä osittain helpommalla, kun olen pojan kanssa kotona enkä töissä kuten viimeksi. Ainakin näin toivon! Nimittäin oma duuni on myös aika fyysistä ja kahvitauolle ei välttämättä kerkeä vaikka sen tarpeessa olisi.. Kiitos taas tsempeistä, mäkin yritän olla stressaamatta liikaa, mutta iso asia on jo tehty kun pääni sisällä näitä ajatuksia pyörittelen :) Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Juu noista supistuksista tai muista liikuntaa rajoittavista kivuista ei koskaan tiedä, mutta hyödyllistä miettiä asioiden eri puolia ennakkoon jo. Mulla oli edellisessä ja myös tässä raskaudessa supistuksia niin paljon, että lääkäri ei antanut lupaa rehkiä. Supistus on aina kuitenkin jonkinlainen merkki kropalta, että tulisi hidastaa (tai juoda tai nukkua... :) ) Hyvin sulla tästä eteenpäin vielä menee! :)

    VastaaPoista