Valivali ja unta palloon

Taas kerran on tullut selväksi, kuinka tärkeää riittävät yöunet ovatkaan.. Poika sairastui ja pari yötä on tullut aika komeasti valvottua taikka nukuttua pienissä pätkissä. Olo on kuin zombilla, kahvia kuluu enemmän kun vatsa kestää, kiukututtaa, turvottaa, herkututtaa. Mikään ei huvita. Haluaisin maata sohvalla ja syödä, niinkuin ennenvanhaan :D Lisäksi tänään aamulla nostaessani poikaa kuului (ja todellakin tuntui) alaselässäni naks ja poks. Oikein mukavasti jomottelee kaikki kumartelut ja kyykistelyt, toivotaan että on vain joku ohimenevä kipuilu.

Valivali. Söin eilen ruokaa suoraan kulhostaan vaikkei ollut edes nälkä ja jälkkäriksi kasa karkkia. Kröhöm. Mitäs menin kehumaan siitä motivaation paluusta, tässä sitä taas olla karman jalanjälki takapuolessa. Karman tai kerman.. nam. Oooh, rupesi tekemään mieli kermavaahtoa ja mansikoita..

http://weheartit.com/

Viikkokatsaus

VIIKKO 37: 

Maanantai: Kävelyä 2km

Tiistai: Kävelyä 6km

Keskiviikko: -

Torstai: Kävelyä 2km

Perjantai: Kävelyä 2km
Lauantai: Kävely 1,5km

Sunnuntai: -

Paino: 85,8kg
Pudotus viikossa: -0,4kg
Kokonaispudotus:  -16,7kg

Kuten aiemmin jo totesin, on ollut melkoinen viikko. Viikko huipentui eilen vielä rankkaan työpäivään, joka tekee kyllä hyvää niin kropalle kun mielellekin. Ihanaa vaihtelua tähän hoitovapaaseen, kun saa välillä kunnolla käyttää aivojaan ja sosiaalisia taitoja..

Liikunnat jäivät aika vähäiselle johtuen hammasoperaatiosta ja käskystä ottaa iisisti sen jälkeen. Nyt olo alkaa olla jo ihan normaali, mitä nyt tuo syöminen on edelleen hieman hankalaa. Mieli tekeekin jo lenkkipolulle, ikävää vaan, että ulkona on noin sateista ja harmaata.

Olen kyllä niin iloinen siitä, että pikkuhiljaa tuo paino tulee alaspäin. Tuntuu niin hyvältä kun saa itsensä ruotuun! Enkä odota taas mitään ihmeitä, hiljaa hyvä tulee :) Pääasia, että motivaatio on löytänyt tiensä taas tänne. 

Melkoinen viikko

Täällä on ollut aikamoinen viikko. Alkuviikko hirvittävää stressaamista ja huonosti nukuttuja öitä, jota seurasi pelätty hammasoperaatio, tikkejä, kipua, verta, kyyneleitä ja käsky pysytellä sohvalla pari päivää. Paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta edelleen tässä on hieman toipilas olo.. Mutta nyt olen kahta viisaudenhammasta köyhempi. Piru vaan, kun olisi tuolla suussa vielä toiset kaksi, jotka saivat myös häätötuomion. Vaikean hommasta tekee se, ettei kaikki hampaat ole nousseet kunnolla, jotenka ne kirjaimellisesti kaivetaan sieltä pois. Hyhhyi. Ei ole paljon ruokaa tullut syötyä.. hyvä laihdutuskuuri, suosittelen! :D Ihanaa viikonloppua kaikille!

Viikkokatsaus

VIIKKO 36: 

Maanantai: -

Tiistai: Kävelyä 2km

Keskiviikko: Kävelyä 3,5km

Torstai: Kävelyä 2km 

Perjantai: Kävelyä 6km
Lauantai: Kävelyä 4km

Sunnuntai: Kävelyä 4,5km

Paino: 86,2kg
Pudotus viikossa: -1,8kg
Kokonaispudotus:  -16,3kg

Viikko on ollut onnistunut. Pahimmasta sokeri- ja roskaruokakoukusta on päästy eroon, muutamia pieniä herkkuja lukuunottamatta oikein hyvin on mennyt. Muutaman kerran olen antanut herkkuhimolle periksi, mutta täysin herkuttomat päivät varmasti auttoivat, sillä herkuttelu on pysynyt näillä kerroilla hyvin hallinnassa. Olen osannut nautiskella jokaisesta suupalasta, enkä ole potenut huonoa omaatuntoa, jos olen syönyt kaksi palaa suklaata. Ja tähän juuri pyrinkin. Haluan suoda itselleni herkkuja silloin tällöin, ja nauttia niistä ilman huonoa omaatuntoa. Pääasia onkin se, että kohtuus pysyy. Sillä millainen on maailma, jos ei koskaan saa pullaa? Ei ainakaan minun mieleeni.

Kohtuus on ollut ongelmani niin kauan kun muistan. Sekä ruoan, että herkkujen saralla. Avattu karkkipussi ei säily kauaa, koska jos se on auki, syön sen. Herkkuruoan syöminen ei jää siihen, että olen kylläinen, vaan siihen, että olen ähky. Koska jos ruoka on hyvää, sitä on pakko ottaa lisää. Nyt olen taas yrittänyt käyttää järkeäni ja kuulostella niitä ahminnan oireita ja miettiä syitä niihin. Kun syön, yritän lopettaa, kun vatsa on sopivasti täynnä. Silloin on hyvä olla ja mielikin on syömisen jälkeen hyvä, kun osaa lopettaa hyvissä ajoin. Olen viikon aikana lisännyt tietoisesti myös salaatin syömistä ja veden juomista. Herkkujen kohdalla mietin, tekeekö todella mieli, vai syökö vaan koska on tarjolla ja mahdollisuus syödä. Herkkuja olen makustellut ja nauttinut. Ja tiedostanut herkkujen kaloripitoisuuden,  kuten laskenut muffinsin kalorit ja todennut, ettei niin paljoa tee mieli, että söisin noin monta kaloria tyhjää sokeria. Toimii.

Ihana tunne edistyä ja eritoten ihana tunne kun on nyt taas päässy hieman ulkoilun makuun. Viikon aikana kuljetut kilometrit ovat arvioita, mittareita en ole aina kantanut mukanani. Joka päivä muutamia kilometrejä, ja kyllä niistä vaan kertyy. Yhteensä viikon aikana n. 22km, ei huono. Rauhallista lenkkeilyä, uuden asunnon ympäristön tutkailemista, luonnosta nauttimista ja muutamia juoksuaskeliakin. Ja hiki on jokaisella kerralla helmeillyt otsalla, sehän on sitä läskiä, joka itkee ;)

Ihana syksy<3

Edistysaskelia

Väistämättä se talvi tekee taas tuloaan.. Pojan kanssa puistoretkillä varpaat palelee ja nenänpää jäätyy. Eilen saimme kokea ulkoilureissulla melkoisen säänmuutoksen, kun auringonpaiste muuttui minuuteissa hyytävänkylmäksi räntäsateeksi, joka piiskasi kasvoihin. Tultiin loppumatka juosten.. Nyt oli siis korkea aika kaivaa talvikamppeet taas kaapeista esille. 

Sieltä se myrskypilvi tekee tuloaan

Kaikista vastoinkäymisistä ja hitaasta edistymisestä huolimatta on taas kerran ihana huomata saaneensa jotain aikaiseksi, pitkällä aikavälillä. Viime keväänä hyödynsin mega-alennusmyyntejä ja ostin itselleni kaksi uutta talvitakkia. Merkkitakkeja, joita ei ikinä olisi varaa ostaa ovh:na. Ihania takkeja, lämpimiä ja tyylikkäitä. Ja liian pieniä. Sain keväällä itseni juuri ja juuri ängettyä kyseisiin vaatteisiin, vetoketjut menivät kiinni mutta lopputulos oli ahdingossa oleva makkarankuori. Mutta en voinut silloin vastustaa kiusausta siitä, että saisin yli 500e arvoiset takit 80 eurolla. Ja vielä niin ihanat! Joten ostin takit ja päätin, että ensi talvena mahdun niihin. 

Lenkkimaisemia

Nyt on koittanut uusi talvi ja kuinkas takkien kanssa kävikään? Kuinkas ollakaan, ne mahtuu ja makkarankuoriefekti on hävinnyt! Jännityksellä puin takit äsken päälleni ja kyllä pisti hymyilyttämään! Tutkailin tuossa painonlaskua ja totesin, että on niitä kiloja tippunut 6-7kg siitä keväästä. 

Ja nyt minulla on aivan ihanat takit odottamassa kunnon pakkasia, kuinka ihanaa! Mitenköhän ensi talvena käy, onkohan takit silloin jo liian isoja? ;)

Haaveita

Täällä olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni yhtä suurta asiaa. Asiaa, josta en pääse yli enkä ympäri, vaan se on jatkuvasti ajatuksissani. Asia, joka on niin ihana ja samalla raskas ja mullistava. Toinen vauva. Tuo pian puolitoistavuotias ei ole enää ollenkaan sellainen vauvantuoksuinen ruttukasa vaan juokseva riiviö, joka hakee sanoja ja tekee asioita itse. Taapero. Ja minä haluan vauvan. Haluan hoivata ja syöttää, paijata ja pusutella. Olla raskaana. Mutta EN halua niitä raskauskiloja.

Viime raskaudessa kiloja kertyi hieman yli 20kg, joista laitokselle jäi n.8kg. Tässä on nyt vihdoin ja viimein saatu raskauskilot karistettua ja päästy jopa muutama kilo alkupainoa alemmas. Mutta se ei minulle riitä, haluaisin vielä monta kiloa pois, ennenkuin mahdollisesti raskautuisin uudelleen. Ihan siitäkin syystä, että viime raskaus oli varsinkin loppuvaiheessa todella rankka. Kai nyt sellasilla kiloilla ja kivuilla raskasta onkin. Nyt minulla ei olisi mahdollisuutta maata sohvalla laiskuuttani ja väsymystäni, vaan hoidettavana on tuo toinen muksu, joka kaipaa aktiviteettejä.

Ensimmäisessä raskaudessa taisin olla sinisilmäinen ja hölmö. Söin mitä sattui tekemään mieli, laitoin paljon raskauden piikkiin. Toki olikin pakko syödä, sillä mikäli ateriaväli venyi yhtään pidemmäksi, sain seurakseni pahoinvoinnin ja heikotuksen. Pääosin söin oikeata ruokaa, mutta myös herkkuja. Luojan kiitos mitään raskausdiabetestä tai muuta ei tullut. Naiivisti sitä ajatteli, että raskaana nyt pitää syödä ja kyllä ne kilot sitten lähtee laitoksella tai viimeistään imettäessä. Ne sulaa pois, niinhän ne on kavereillakin lähtenyt. No ei lähteny, kun ei imetyskään ottanut onnistuakseen. Siitä tuli vaan stressiä mikä johti syömiseen. Ja sinne pilviinhän se paino jumahti.

Nyt kun olen tehnyt sen ison työn, että olen tiputtanut ne raskauden aikana saamani kilot, uskon, että uudessa raskaudessa en välttämättä tekisi samoja virheitä. Haaveilen, että josko toinen lapsi joskus suodaan, painonnousu jäisi alle 10kg. Mitä vähemmän sen parempi.

http://weheartit.com/

Vaikka uusi raskaus olisi siunaus ja ihana asia, mietin miten osaisin suhtautua taas siihen painonnousuun. Väkisinkin niitä kiloja kuitenkin tulee. Nyt muutaman sadan gramman nousu vaa'alla tuntuu pahalta, kun haluaisin suunnan olevan toinen. Toisaalta painonnousun syy olisi hieman eri, kun se, että paino nousisi muuten vaan repsahdusten takia. Mutta miltä se tuntuisi saavuttaa niitä virstanpylväitä toiseen suuntaan, kun mitä juuri on saavuttanut laihduttamalla. Miltä tuntuu, kun paino alkaa taas numerolla 9. Tai herranhestas, ykkösellä! Ei ei ei, ei enää koskaan! 

Vielä ei ole yritystä kehissä, vasta haaveita perhosena vatsanpohjassa.. Onneksi tässä on vielä aikaa pudottaa muutama kilo! Uudella motivaatiolla jätän herkut kaappiin ;)  

Herkutonta

Kolmatta päivää ilman minkäänlaisia herkkuja. Melkoinen saavutus, sillä kun katsoo hieman taaksepäin, joka päivä on tullut puputettua jotain hyvää. Olo on jo nyt paljon virkeämpi, tuntuu että viime aikoina olen ollut koko ajan kiukkuinen ja väsynyt. Muuten olen syönyt ihan normaalia kotiruokaa ja lisännyt salaattia reilusti aina lautaselle. Useamman kerran on tehnyt mieli makeeta, mutta vielä on järki voittanut. Tiedän, että se helpottaa kunhan pahimmasta sokeritärinästä pääsee eroon..

Blogimotivaatio tuntuu olevan myöskin kadoksissa. Tekisi kyllä mieli kertoa teille kuulumisia, mutta kun syö karkkia ja ei käy lenkillä niin en tiedä mistä kertoisin. Hävettää tämä paikoilleen jumahtaminen, haluaisin edistyä, liikkua ja saada painoa alaspäin. Vaa'alla käynti onkin ollut nyt ihan mukavaa puuhaa, muutamassa päivässä lähtenyt hyvin nesteet liikkeelle ja tulos on kerrankin mieleeni. Toisaalta taas pitäisi olla iloinen, ettei se paino ainakaan ole noussut vaikka useampi viikko onkin mennyt takapuolelleen.

Käväsin tuossa yksi päivä pitkästä aikaa töissä, oli ihanaa! Mutta varsinkin se oli ihanaa, että työvaatteet meinasivat tippua päältäni. Tottuneesti otin kaapista samaa kokoa kun mitä ennenkin olen käyttänyt, mutta varmaan kaksi kokoa pienempikin olisi käynyt. On sitä pitkässä juoksussa jotain saanut aikaiseksi, yritän muistaa iloita siitä.

Voisipa olla vielä kesä ja marja-aika. Viime päivinä on himottanut nimenomaan tuoreet marjat jogurtin kanssa. Pakastemarjat eivät vaan ole sama asia.. Menettelee mutta tekee mieli niitä tuoreita. Oisipa jo kesä! ;) Ja parhaita karkkihimon sammuttajia ovat jääkaappikylmät viinirypäleet ja mandariinit, nam!

http://weheartit.com/

Viikkokatsaus

VIIKKO 35: 

Maanantai: -

Tiistai: -

Keskiviikko: -

Torstai: -

Perjantai: -
Lauantai: -

Sunnuntai: -

Paino: 88,0kg
Pudotus viikossa: +-0,0kg
Kokonaispudotus:  -14,5kg

Voisinpa antaa teille paremman viikkokatsauksen, mutta näillä mennään tämäkin viikko. Ruoka maistuu ja liikunnat on jääneet pojan kanssa puistoilun ja kaupassa käynnin tasolle. Nooh, eipähän ainakaan plussaa. Parempaa alkanutta viikkoa!

Pakko vielä hehkuttaa kaunista luontoa, voi pojat!

Kotona!

Vaikka itse vihaankin tätä fraasia, niin pahoittelut radiohiljaisuudesta! Täällä on nyt vihdoin asetuttu kodiksi uuteen osoitteeseen ja nettikin on onnistuttu kytkemään linjoille. Kaikki mahdollinen vapaa-aika on käytetty kodin laittamiseen, järjestämiseen, siivoamiseen, uusien nurkkien ihasteluun ja ihmettelyyn. Ei ole takapuolella paljon sohvia kulutettu, satikka netissä roikuttu.

Kaikesta ahdistuksesta ja stressistä huolimatta muutto sujui hyvin ja oli kaiken ponnistuksensa arvoinen, on ihana olla kotona :) Vie kuitenkin varmasti hetken ennenkuin "normaali" arki alkaa rullaamaan.. Herkkuja ja "huonoa" ruokaa on kulunut melkoisia määriä, josko sitä ensi viikolla saisi itsestään taas niskasta kiinni. Jotenkin kaikki energia tuntuu menevän asuntoon ja ruoka on toissijainen, pääasia että nälkänsä saa pois. Mieluiten helposti ja nopeasti. Inhottaa kuitenkin tämä vetämätön olo, ja jatkuva herkkuhimo! Mistä se muuten johtuukaan.. heti kun antaa vähän köyttä ja periksi herkuille ni voisi syödä koko ajan jotain hyvää? Inhottavaa. Eilenkin illalla kolusin kaappeja kiroten, että eikö mitään hyvää olisi? Jotkut pussinjämät sitten söin siihen pahimpaan sokerinälkään. Pakko nykäistä tiukka linja taas kehiin, menee muuten ihan överiksi kun ei tuota itsekuria näytä olevan nimeksikään.

Lenkkipoluille en varsinaisesti ole vielä ehtinyt, mutta hieman on ympäristöä jo pojan kanssa päästy tutkailemaan. Tekisi mieli ulos kunnolla lenkkeilemään ja ihastelemaan tuota tajuttoman kaunista luontoa. Täytyy varmaan sysätä ukolle joku ilta lapsenvahtivuoro ja painua pihalle. Se todistetusti tekee niin hyvää!

Miten teidän muiden viime viikot ovat sujuneet, oletteko muistaneet nauttia elämästä?

http://weheartit.com/

Härdelliä

Ei vielä ainuttakaan liikuntasuoritusta tälle viikolle. Silti reidet ovat maitohapoilla ja pohkeet jumissa. Laatikoiden nostelu ja uuden kodin remontointi saa selän karjumaan apua. Illalla kun saa pojan nukkumaan niin kerkeää istumaan ensimmäistä kertaa alas koko päivänä. Asioiden hoitamista, arjen pyörittämistä, järjestelyä ja organisointia.. Siivoamista ja sotkemista. Ruokailut ovat olleet luokkaa pitsaa ja hamppareita. Onneksi ei tule muutettua kovinkaan usein..