Suunnitelmissa vauva?

No ei tänne ainakaan ihan vielä.. Mutta tämä facebookissa pyörinyt teksti kolahti niin hyvin, että pakko jakaa teidänkin kanssa.. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka haaveilee/suunnittelee lapsen saamista, ota huomioon nämä faktat siitä, kuinka elämäsi tulee muuttumaan. 

HANKI LAPSIA NIIN...

1.) PYSYT VIREÄNÄ.
Aivosi saavat kaivattua liikuntaa, koska tavarat eivät milloinkaan ole siellä, minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa piilopaikoissa. Lehtiroskista ei kannata tyhjentää ennen kuin on ottanut lompakkonsa sieltä pois. Kenkä on potentiaalinen paikka etsiä kadonneita aurinkolaseja ja jääkaapin alahyllyltä voit löytää uusimman Kate Bushin levysi.

2.) TAJUNTASI LAAJENEE.
Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella korvalla kuunnella 1457 kertaa samaa elokuvaa tai teeveeohjelmaa, mutta Muumilaakson tarinoiden kohdalla se ei tuota ongelmia.

3.) OPIT ERIKOISTAITOJA.
Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan vanhemmalle temppu eikä mikään. Erityisen hienoa on oppia bravuuri, kuinka juusto raastetaan lapsi sylissä.

4.) OPIT SOSIAALISEKSI.
Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.

5.) SAAT UUDEN SISUSTUKSEN.
Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on kolmesta viiteen kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka imuroisit kaksi kertaa tunnissa. Pöytä erittää murusia. Sitä mukaa kun siivoat kaksiosi länsisiipeä, itäsiipi alkaa täyttyä erilaisista traktoreista, kaulahuiveista, kattiloista, lehdistä, kirjoista ja ylipäätään kaikesta, mitä ei ole ruuvattu kiinni.

6.) OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE.
Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä paljon tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle. Kylässä käyminen on myös matkana yhtä rasittava.

7.) ELÄMÄ MUUTTUU SEIKKAILUKSI.
On jännää huomata, kuinka tyynesti pystyt suhtautumaan siihen, että heräät keskellä yötä jalkopäähän piilotetun leikkipaloauton sireenin ääneen.

8.) OPIT KOMMANDOKSI.
Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan nukkuvan ihmisen ja vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat, haalarit, sukat ja kengät sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan B-ilman että hän herää.

9.) SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA.
Base -hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda kokonaisen kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.

10.) ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ.
Yksinkertaisinkiin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti menemään hyvin piiitkän tunnin.

11.) MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI.
Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä kuolemanvaaroja: tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja peukalonpään kokoisia ruoka-aineita, joihin voi tukehtua sekä ylisummaan kaikkea mahdollista, mihin ylettyy- ja kaikkeen ylettyy.

12.) KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET.
Kuten että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin selkänojapinnojen välistä, vaikka jalka on puolet paksumpi kuin pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään tunkea nenään herne, vaikka sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan esteettä, mikä estää nukkumisen. Siis vanhempien nukkumisen.

Allekirjoittaako muut äidit tämän vai onko se vain meidän riiviö? 

Negatiivinen mieli

Tässä nämä päivät soljuu eteenpäin. Olen yrittänyt syödä säännöllisesti, ettei järkkynälkää tulisi ja onnistunutkin. Hedelmät, marjat ja kasvikset on taas pääosassa, hyvä niin. Ja herkut pannassa, niinkuin sovin itseni kanssa. Painokin on pudonnut melkein kilon tässä muutamassa päivässä, kun ruokailut ovat tasoittuneet. Eiköhän se tästä taas lähde rullailemaan!

Liikunnat ovat olleet edelleen valitettavan vähäisellä, muutamia kävelylenkkejä lukuunottamatta lähes nollassa. On ollut liikaa tekemistä ja menemistä, eikä energiaakaan ole liikuntaan löytynyt. Tai no kokemus sen kertoo, että sieltä liikunnastahan se energia löytyisi. Mutta se lähteminen tai aloittaminen! Voi se on niin vaikeaa!

Törmäsin facebookissa vanhan kaverin kuvaan ja totesin hänen laihtuneen selvästi. Huomasin ajattelevani, että noin vaan toiset saa itseään niskasta kiinni ja minä en.. Kunnes heristin tälläiset ajatukset kauas ja totesin, että piruvie tässä ollaan jo tiputettu melkoinen määrä kiloja! Niistä saavutuksista on syytä olla ylpeä. Vaikka matkaa on vielä paljon jäljellä, on kilometrejä jo hurjasti takana. En jää lepäämään laakereilleni, vaan nyt ajattelen positiivisesti ja yritän nähdä elämässä kaiken ihanan ja hyvän, en vaan sitä mikä on huonosti. Omasta itsestänihän se on kaikki kiinni. Muutenkin olen saanut viimeaikoina palautetta, että koko ajan tunnun olevan huonolla tuulella tai tyytymätön, vaikka ei näin ole! Enkä todella halua elää katkeraa, tylsää elämää jossa kaikki on huonosti. Perusolemukseltani olen positiivinen ja sellaisena haluan, että muutkin minut näkevät.

Vähän erilainen viikkokatsaus

VIIKKO 28: 

Paino: 89,4kg
Pudotus viikossa: +0,5kg
Kokonaispudotus:  -13,1kg

Kuten edellisestä postauksesta saattoi päätellä, ei lomaviikko mennyt tämän projektin suhteen ihan mutkattomasti. Vaikka loma oli kaikin puolin ihana, paljasti se monta asiaa minusta itsestäni. Asioita, jotka olen tiennyt, mutta joilta olen ummistanut silmäni jo pitkään. Olen nyt tutkistellut ahmintahäiriön tunnusmerkkejä ja kyllä ne kulkevat käsi kädessä oman itseni kanssa. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana ongelma on ollut ajoittain hallinnassa, ajoittain pinnalla. Mutta niin aikuistyypin ahmintahäiriöstä (BED- binge eating disorder) sanotaankin, että ahmiminen ja laihduttaminen vuorottelevat elämässä.

Ahmintahäiriön tunnusmerkkejä ovat:

1. Toistuvia ahmimiskohtauksia, joille on tunnusomaista:
-    Ruoka-annokset ovat selvästi suurempia kuin mitä tyypillisesti ihmiset syövät
-    Tunne, ettei syöminen ole hallinnassa ahmimisjakson aikana ja ettei syömistä pysty keskeyttämään

2. Useimpien ahmintajaksojen aikana todetaan vähintään kolme seuraavista:
-    Tavallista nopeampi syöminen
-    Syöminen, kunnes on epämiellyttävän täynnä

-    Suurten määrien syöminen vaikkei ole nälkä

-    Yksin syöminen, koska häpeää syömäänsä ruokamäärää
-    Itseinho, masennus ja syyllisyyden tunne syömisestä

3. Ahmiminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja häpeää

4. Ahmimiskohtauksia esiintyy keskimäärin kaksi kertaa viikossa puolen vuoden aikana.
KLIK


BED:in hoidossa tuntuu kaiken ydin olevan täsmäsyöminen, mikä onkin ollut tavoitteenani jo pitkään. Syödään normaalia, ravitsevaa ja monipuolista ruokaa säännöllisesti ja kohtuullisia annoskokoja. Tähän nyt pyrin, muulla ei ole väliä.


"BED-sairauden hoito on pitkäjänteistä työtä, jossa muutokset voivat olla hitaita. Mutta usein potilasta auttaa jo tieto siitä, että hänellä on sairaus. Se vähentää syyllisyyttä ja auttaa ymmärtämään omaa tilannetta paremmin."

Silmät auki

Miksi se ihmismieli on niin mutkikas? Tiesin jo tälle lomalle lähdettäessä, että varmasti tulee herkuteltua ja syötyä mitä sattuu, mutta en taas ihan tätä ajatellut. Olen jo pidemmän aikaa onnistunut syömään fiksusti ja jättänyt herkuttelut vähemmälle. Ja olo on ollut hyvä. Tällä viikolla olen syönyt herkkuja enemmän kun kenenkään kuuluisi ja olo on ihan hirveä! Ei pelkästään fyysisesti, mutta olen myös koko ajan voimaton ja kärttyinen, varsinkin sokeripiikkien jälkeen. Ennen en tainnut edes ymmärtää miten paljon kurkusta alas tungettu sonta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mun mieleen ja oloon.

Hassuinta kuitenkin on ollut huomata, kuinka mieli tekee tepposia. Koko viikko on mennyt meinigillä, että kun nyt kerran syödään ni syödään sitten ja kunnolla. Karkkia ei tosissaan oteta kolmea, vaan niin paljon, että syöminen lopetetaan vasta kun jo oksettaa. Ja senkin jälkeen huomaan miettiväni ottaisinko vielä yhden. Sairasta, ja tiedostan sen. Tästä edetäänkin ajatukseen, jonka olen tiedostanut jo kauan, mutta siitä en ole kenellekään puhunut, puhun siis nyt teille.  Huomaan itsessäni jonkinasteisen ahmimishäiriön ja nyt, kun ajattelen aikaa taaksepäin taitaa niitä oireita ollut jo ala-asteella. Ei ihme, että painon kanssa on kamppailtu jo pidemmän aikaa. Tajuan nyt olevani sairas, bulimikko ilman sitä oksentamista. Kun kerran annan itselleni luvan syödä, syön siihen pisteeseen, että tekee mieli oksentaa. Ei se voi olla missään määrin tervettä.

Paljastus numero kaksi; joskus ylä-asteen ja lukion välillä muistan ajanjakson, jolloin syöminen meni usein siihen pisteeseen että pakotin itseni oksentamaan. En koskaan ole kuitenkaan ajatellut että olisin sairastanut bulimiaa, loppuen lopuksi tämä ei jatkunut kauaa vaan onnistuin lopettamaan, tiedostaen kuinka hölmöä se oli. 

Tämän postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen ei ollut helppoa, eipä kai koskaan näin suurten asioiden tiedostaminen olekaan. Mutta ehkä nyt kun kissa on nostettu kunnolla pöydälle, pystyn käsittelemään asiaa paremmin.. Toivotaan. 

Pikapäivitys

Ensimmäistä kertaa koneen ääressä useampaan päivään, huh mikä reissu tähän mennessä. Ei voi muuta sanoa kun että ihanaa! Kauniita paikkoja ja rakkaita ihmisiä, mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Syönyt olen just niinkuin ennenvanhaan, kaikkea mahdollista ja olo on suorastaan hirveä. Turvottaa ja ällöttää. Mutta ihana huomata kuinka paha olo kaikesta roskasta tulee. Ei kaikki tosin ole ollut roskaa, mutta paljon herkkuja, karkkia, jäätelöä ja leivoksia. Mutta en pode huonoa omaatuntoa näistä, odotan vaan jo innolla, että pääsen arkeen kiinni takaisin. Nautin nyt täysillä näistä lomapäivistä<3

Roadtrip

Tulin näin etukäteen varoittamaan tulevasta blogihiljaisuudesta, ensi viikon olemme reissussa tien päällä ja postauslupauksia en uskalla tehdä, sillä vielä en ole edes päättänyt otanko koko konetta mukaan. On ihanaa lähteä vähän irtautumaan arjesta, mutta pelkään jo valmiiksi mitä siitä tulee. Tiedossa on varmasti sukulaisten herkkuja notkuvat pöydät ja ravintolan menyyt. Suuremmista urheiluista on varmaan turha edes haaveilla, mutta lenkkikengät ajattelin sentäs pakata mukaan. Katotaan tuleeko niitä sitten käytettyä. Mutta nyt sormet ristiin, että säät sallisivat ja pikkuherra (ja äiti) jaksaisivat kiukuttelematta pitkät automatkat.. Yritän postata huomenna vielä viimeisimmän viikkokatsauksen. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

http://weheartit.com/

Tauko

Päätin nyt sitten pitää pienen tauon SD:n ruokavalion noudattamisesta. Syitä on monia, jatkuva huono olo, vatsakivut ja -ongelmat sekä tylsistyminen. En tosissaan aio heittää lekkeriksi ja suunnata hampparille, vaan jatkan joltain osin dieetin noudattamista, mutta ainakin vähennän rahkan syöntiä pariksi päiväksi ja katson tuleeko oloon muutosta. Rahka on niin hapanta, että on hyvin mahdollista, että se on syypää vatsakipuihini. Onhan tuossa dieeteissä vaihtoehtoja rahkallekin, mutta en saa niitäkään alas :D Empäs olisi uskonut ikinä että syömiseni olisi ongelma tällä tavalla!

Superdieetti ja GoFatGo on opettanut todella paljon näin ylipäätään ruokailusta ja varsinkin oikeasta annoskoosta. Ja siitä, että Jokaisella aterialla tulisi olla sitä vihreetä ja paljon. Nämä opit mielessä pitäen aion nyt jatkaa muutaman päivän, syöden ihan normaalia kevyttä kotiruokaa. Katsotaan mitä tapahtuu.

Ja näin muuten elämästä, asiat ovat loksahdelleet paikoilleen ja pikkuhiljaa pahin stressi alkaa helpottamaan. Tiedossa on uusi ihana koti ja muuttopäivät sovittuna. Mä saan mun unelmakodin, ah että ihminen voikaan olla onnellinen! <3

Kyllähän sitä voi aina unelmoida.. ;) http://weheartit.com/

Ongelmia ongelmia

Ompahan vaikeuksia syömispuolen kanssa.. Superdiettiin kuuluu melkoinen määrä ruokaa, täytyy sanoa. En tiedä mistä johtuu, mutta jo varmaan viikon ajan ollut sellainen olo, ettei vaan yhtään tee mieli syödä mitään. Vaikka olisi kovakin nälkä, ei ruokaa tee siltikään mieli. Viimeistään kun ruoan saa nenän eteen ni se alkaa inhottaa. Ällöttää ajatus kaikesta ruoasta, on se sitten terveellistä tai mäkkisafkaa. Nyt siis syömisongelma ei ole enää aamupalalla, vaan se jatkuu valitettavsti ihan koko päivän.. Ja näinollen en ole pystynyt syömään kaikkea superdieettiin kuuluvaa, melkein aina jää lautaselle jotakin koska yksinkertaisesti en sitä alas saa. Mistä tämmöinen johtuu, onko kenelläkään kokemusta tai tietoa?

Ööö, ei kiitti. http://weheartit.com/

Paras palkinto

Äsken koin ehkäpä parhaimman palkinnon tähän mennessä mitä tulee tähän laihdutusurakkaan. Ostin yhdet äitiysfarkut joskus alkuraskaudessa kun kaikki housut puristi ja kiristi arkaa mahaa. No ei mennyt aikaakaan, kun nämäkin kyseiset farkut alkoivat ahdistamaan ja loppuraskaus vietettiin pitkälle verkkareissa. Nyt kun säät ovat hieman viilentyneet päätin kaivaa kaapista jotain pidempilahkeista päälle. Käteeni sattui kyseiset farkut, jotka suorastaan sujahtivat päälleni. Niissä oli mukava olla, mistään ei puristanut tai tursunnut mitään yli, ja mikä parasta, ne vielä näyttivätkin pirun hyviltä päälläni. No okei ei ehkä vielä Pirun hyviltä, mutta sinne suuntaan ollaan menossa ;)

Viikkokatsaus

VIIKKO 26: 

Maanantai: Kävelyä n.5-6km

Tiistai: Kotijumppa 45min

Keskiviikko: Sali 1h

Torstai: -

Perjantai: -
Lauantai: Kotijumppa 40min

Sunnuntai: Sali 1h ja vesijuoksu 20min

Paino: 88,9kg
Pudotus viikossa: +0,2kg
Kokonaispudotus:  -13,6kg

Viikko on menny oikeastaan aika hyvin. Liikunnat on ihan mukavissa lukemissa, mikä on aina positiivinen saavutus. Ruokailujen suhteen on myös sujunut hyvin. Tuon viime viikolla saavutetun megapudotuksen jälkeen paino jymähti ja myös mieli jymähti ja GFG loppui, mutta tänään alkoikin sitten Superdieetti, jaiks. Aamupalaa on vielä enemmän kun GFG:ssä ja tämäkään aamu ei ollut normaalista poikkeus, vaan aamupala ällötti vaikka hyvää olikin ja jäi osittain syömättä, höh. Parempi edes vähän kun ei ollenkaan!
Eilen oli sitten tankkauspäivä ja syötiin lounaaksi pastaa ja illalla vielä ravintolassa, aijai.  Ja ihan ilman omantunnonhuuteluita! Illalla janotti niin maan pirusti, että huomasi kyllä syöneensä. Mutta noh.. ei se oikeastaan edes ollut niin ihmeellistä, liekö suhtautuminen ruokaan hieman muuttunut? Eilen päätin myös että saan karkkia tai jätskiä tai jotain hyvää, mutta kappas, eipäs tehnyt edes mieli, eikä sitten tullut mitään herkuteltua. Ennenkuulumatonta! Entinen minä olisi "nauttinut" jo ainakin 300g irtokarkkeja, ja ehkä lisäksi kaikkea muutakin, kun kerran luvan kanssa saa. Muutoksen tuulia on siis havaittavissa! 

Hikeä ja harmitusta

Tulipas tehtyä kunnon salitreeni näin sunnuntaiaamuna. 1h hikoilua salilla ja sen lisäksi 20min vesijuoksua, pitkästä aikaa. Olipas ihanaa, mutta jonkinlainen välipala olisi pitänyt olla mukana, nimittäin heikotus oli järkyttävä treenin jälkeen. Söin kyllä heti kotona, mutta huono olo pääsi silti yllättämään.

Taas kerran uimahallin puolella alkoi ärsyttämään. Teki mieli jo sanoa jotain, mutta en ole sellaista tyyppiä, että kehtaan sanoa tuntemattomalle ikävästi, vaikka aihettakin olisi. Tilanne: suihkutilassa melkoisen ylipainoinen nainen tulee pukuhuoneesta pesulle ennen altaaseen menoa. Hän käy n.10sek kestävässä suihkussa, ei pese hiuksiaan saatikka edes kasvojaan. Luonnollisesti hänellä on jo valmiiksi uimapuku päällä ennen "peseytymistä". Inhottavaa, yäk. Menee vähän into uimisesta kun ajattelee että siellä lillun samassa vedessä kaikken tissi- ja persvakohikien seassa, jotain rajaa hei. Kyllä nyt intiimialueet pitäisi edes pestä.

Asiasta seuraavaan, nyt on sitten osallistuttu Superdieettiin, apuva! Mulla ei kyllä ole yhtään luottavainen olo.. nimittäin olemme lähdössä reissuun viikon päästä ja siellä on lähestulkoon mahdotonta noudattaa dieettiä saatikka käydä salilla. Mutta päätin etten ota paineita, teen sen mihin pystyn. Saahan tuosta nuo ruokavaliot ja treenivinkit ni voi joskus toiste dieettailla jos nyt ei onnistu. Toisinsanoen stressiä ei oteta mutta katotaan mihin rahkeet riittää!

http://weheartit.com/

Superia vai vähemmän superia?

Reilun viikon verran jaksoin noudattaa GFG-diettiä, mutta nyt se kävi liian vaikeaksi. Ongelmia oli heti aamussa, iso kasa puuroa ja raejuustoa ei vain mennyt enää alas vaan päinvastoin pyrki ylöspäin. Ei ole mukavaa aloittaa päivää niin... Lisäksi tuntuu niin hassulta, ettei esimerkiksi hedelmiä saa syödä ollenkaan. En nyt kuitenkaan aio kirvestä heittää kaivoon ja suunnata tuplajättimegahyper hampparille, vaan jatkan mukaillen. Aamupuuro on vaihtunut Fitness-muroihin ja johonkin proteiinin lähteeseen, kuten keitettyyn kananmunaan, lounaaksi salaattia tai jotain normikotiruokaa (kuten äsken kanarisottoa ja salaattia), välipalaksi rahkaa/jogurttia, päivälliseksi jotain kevyttä (riippuu mitä lounas on ollut) ja iltapala tarpeen mukaan. Pääpointti on kuitenkin säännöllinen ateriarytmi ja kohtuulliset annoskoot! Dieetti oli varsin opettavainen, mm oikea annoskoko avautui ihan uudella lailla. Ja sitä lisäkauhallista ei tarvitse santsata.

Nyt onkin sitten päätöksien aika. Lähteäkö mukaan Superdieettiin, joka alkaisi maanantaina. Koko homma kaatuu siihen jos aamupalavaihtoehtona on vain puuro. Tiedossa on muutenkin vaikeat viikot, on reissua ja kaikkea muuta. Öh ja köh. Vai jatkaako tällä fiiliksellä mikä on?

Täysin asiaan kuulumaton asia, mutta josko rupeisinkin ninjaksi? http://weheartit.com/

Liian lämmin

Huhhuh, soijaa pukkaa on meinaa melkoisen lämmin. Tänään ei ole urheiltu, hikoiltu kyllä senkin edestä. Muutaman kilometrin kävelyreissu kauppaan ja teki mieli käydä uudestaan suihkussa. Lämpötilamittari näytti 48 astetta päivällä, semmonen on olokin ollut. Mä odotan jo innolla syksyä, viileneviä iltoja, kaulahuiveja, villasukkia, teekupposia ja kynttilöitä. Odotan jo, että saa laittaa takin päälle. Kiitos ihana kesä, nähdään taas ensi vuonna..

http://weheartit.com/

Millainen mun tulevaisuus on?

Mun molemmat vanhemmat ovat ylipainoisia. Nuoruudessa he ovat olleet normaalipainoisia/lievästi lihavia ja kilot ovat kertyneet pikkuhiljaa vuosien varrella. Äiti on ollut tuhat ja yksi kertaa laihdutuskuurilla, jojoillut painonsa kanssa vaikka kuinka paljon, välillä ollut pidempiäkin aikoja paremmassa kunnossa ja aina silti ne kilot tulee takasin, muutaman lisäkilon saattamana. Isällä ylipaino jo uhkaa siinä määrin terveyttä, että vähän pelottaa. Olenkin monesti havahtunut miettimään, millaisen tulevaisuuden itselleni tahdon? Haluanko kamppailla liikakilojen kanssa vielä viisikymppisenäkin, hengästyä portaissa, voida huonosti ja olla väsynyt? Olen vielä suhteellisen nuori, enkä usko että se painonpudotus ja -hallinta ainakaan helpottuu iän karttuessa.

Ehkä suurin syy elämäntapamuutokselleni on kuitenkin poikani. Haluan jaksaa leikkiä hänen kanssaan, olla se pullantuoksuinen, energinen äiti (joka ei kuitenkaan syö itse niitä kaikkia pullia) mutta ennenkaikkea nähdä hänen kasvavan, käyvän koulua, huutavan murrosiässä, seurustelevan, you name it. Tulla mummoksi (okei, aika kaukaa haettua) ja olla se pullantuoksuinen, energinen mummo vielä silloinkin.

weheartit.com

Mun keho on mun temppeli. Olen alkanut käsittää mitä tämä tarkoittaa ja mitä sen eteen tarvitsee tehdä. Vain taivas on rajana, mä voin jo nyt niin paljon paremmin kun puoli vuotta sitten. 

Viikkokatsaus

VIIKKO 25: 

Maanantai: -

Tiistai: -

Keskiviikko: Hyötyliikuntakävelyä

Torstai: Kotijumppa 25min

Perjantai: Kotijumppa 25min + kävelyä n. 4km
Lauantai: Kotijumppa 25min + kävelyä n. 4km

Sunnuntai: Sali 1h

Paino: 88,7 kg
Pudotus viikossa: -2,4kg
Kokonaispudotus:  -13,8kg

Tulokset puhuvat puolestaan, nämä tulokset on saatu aikaan neljässä päivässä GFG dieetillä ja pienellä määrällä hikijumppaa ja hyötyliikuntaa päivittäin. Ompahan mahtava olo! Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa salillakin, ja se oli just niin kivaa ku muistinkin! :)

Hurjasti laardia

Yksi merkkipaalu on siis saavutettu ja uusille kymmenluvuille on nyt vihdoin päästy. Sellaisen konkreettisen asian tässä käsitin, että nuo reilut 12,5kg on huiman paljon, se on 25 VOIPAKETTIA, huhhheii!! Vaikea kuvitella, että semmoinen kasa on mun kropasta tiristetty. Mietteissäni kokosin pöydälle 25 voipakettia isoon kasaan, ihailin aikaansaannostani hetken ja heitin paketit roskiin. Hyvä mä! Ja eikun seuraavaa tornia kasaamaan.

http://www.valio.fi/

Tuo ihana luku, 8!

Vihdoin ja viimein on tullut aika laittaa uusi raksi ruutuun, nykyisin painin 80-sarjassa, wow! Aamupaino ilahdutti, 89,7kg. Kahden päivän GFG-dieetin aikana paino on pudonnut 1,4kg, nesteitähän ne suurimmaksi osaksi, mutta hyvältä se silti tuntuu. Tästä on mainio jatkaa eteenpäin. Aurinkoista lauantaita kaikille! :)

weheartit.com

Paluu kotijumpan pariin

Näin kotiäitinä on mahdollisuudet salikäynteihin ja lenkkeilyyn jokseenkin rajoitettua. Mies painaa välillä aamusta iltaan töitä ja meidän salilla ei ole lapsiparkkia. Vielä kun olen niin kenkuli, etten raaski poikaa antaa kenen tahansa hoitoon (vaan oikeastaan oma äiti käy) niin tulos on se, että silloin liikutaan kun mahdollisuus on. Lenkkipolua on ravattu pojan kanssa ihan pienestä pitäen, mutta nykyisin poika ei enää oikein vaunuissa nuku ja hereillä ollessa ei jaksaisi enää istua pitkiä aikoja paikoillaan. Tuloksena siis todella lyhyt lenkki tai ei lenkkiä ollenkaan. Jotenkin vaikea nauttia lenkistä, jos poika karjuu ja venkuilee vaunuissa. Hermothan siinä kiristyy, ei kroppa.

Lapsen ollessa ehkä 4-6kk, tein säännöllisen epäsäännöllisesti Jillian Michaelsin 30 day shrediä, noin 25min kestävää kotijumppaa, jossa tarvitset vain käsipainot. Ideana oikeaoppisesti tehdä 10päivää/level (eli 3 leveliä), mutta itse olen pitäytynyt pääsääntöisesti tuossa ykkösessä, jokusen kerran olen kokeillut tokaa. Jumppa jäi pitkäksi aikaa pois, mutta nyt olen parina päivänä palannut jumpan pariin. Eilen pienen haasteen jumpalle antoi innokas 1vee, joka kiipelee punnerruksen aikana selkään ja vatsojen aikana mahan päälle. Nojuu siitä nyt ei kauheesti mitään tullut, joten tänään viisastuneena jumppasin pojan päikkäreiden aikana. Hiki lentää ja kroppa kiittää ja mikä parasta, jumppaan ei mene kun se 25min ja kotoota ei tarvitse astua ulos.

Toka päivä menossa nyt Jutan Go Fat Go:ta, ja hyvin sujuu. Ruokaa saa syödä hyviä määriä, ja nälkä on pysynyt kohtuullisen hyvin poissa. Aamupuuroa on hirvittävä satsi, mutta puoliväkisin olen sen ahdannut itseeni, ehkä sekin helpottaa ajan kanssa. On sellanen fiilis että hyvä tästä tulee! Tässä vielä pari lounaskuvaa.

Tästä on hyvä jatkaa

Kaikesta herkuttelusta ja omantunnontuskista huolimatta paino on näköjään samassa kun ennen lomaa. Huh, ei onnistuttu sen pahempaa damagea saamaan aikaiseksi, onneksi. Kaipa sitä tulee lomalla enempi harrastettua sitä hyötyliikuntaa kun normaalioloissa. Nytkun asiaa ajattelen, koko ajanhan sitä oltiin menossa jossain. Hiki vaan ei tullut kunnolla pintaan, paitsi helteessä kun keräsin varmaan 5 litraa vadelmia, voi ihanaa<3 On muuten erinomaista liikuntaa! Mitä ihmeellisimmissä asennoissa yrittää kurottaa ja venyttää jotta yltää marjaan :D Nyt pakkasessa odottaa itsekerättyjä vadelmia roppakaupalla, kyllä kelpaa sitten syksyn pimeydessä..

Kaveri alkoi puhumaan kuinka haluaisi aloittaa Superdieetin, nyt kun se 12.8 taas alkaa. Siitä se ajatus sitten lähti.. Itsehän olen jo monesti miettinyt tota Superdieettiä, mutta en ole siihen uskaltanut lähteä vielä kertaakaan mukaan. Go Fat Go:n ohjeet olen kirjoittanut ylös jo monen monta kuukautta sitten ja joskus jopa siitä seurannutkin, mutta en montaa päivää. Nyt tilanne on toinen, nyt mulla on kaveri, joka potkii persiille jos(kun) siihen on aihetta. Aloitimme tänään tolla Go Fat Go:lla ja suunnitelmana olisi siirtyä Superdiettiin kun se alkaa. Huh apua, mihin sitä on ittensä laittanu.

Tänään aamu alkoi järkyttävällä kasalla kaurapuuroa, mansikoita, mustikoita ja kasa raejuustoa. Huh, ei ole varmaan nälkä vähään aikaan.. Mutta nyt se on käsillä, muutos! Olen tyytyväinen ettei paino ole noussut, vaikka motivaatio onkin ollut kadoksissa aika ajoin jo monta kuukautta. Nyt meidän salikin aukeaa kesätauon jälkeen tänään, sinne meinaan suunnistaa taas joku päivä jahka saan hetken omaa aikaa. Aika selkeästi se on havaittavissa, paino putosi silloin kun kävin salilla. Kun salikäynnit harveni, paino jäi junnaamaan.

Arki on selkeästi taas täällä, mutta muistellaan vielä hieman lomaa kuvien muodossa. On se Suomen kesä vaan niin ihana <3 P.S sisältää erinomaiset dieettiohjeet!