tiistai 2. heinäkuuta 2013

Laiha elämä=parempi elämä?

Sitä on ollut niin kauan jo pullukkana, että sen piikkiin on oppinut laittamaan vaikka kuinka monta asiaa. "En minä koskaan löydä mitään miestä, ku oon tällänen." "En minä koskaan saavuta mitään, ku oon tällänen." "No eihän se tälläsestä läskistä oikeesti voi tykätä." "Miten toiki katto tolleen mun läskejä." Samaan lokeroon kaikki, saman huonon itsetunnon syytä kaikki. Miten sitä ihminen voikaan olla niin väärässä. Toki varmasti niitäkin ihmisiä löytyy, jotka mut nähdessään miettii, ettei lenkkipolku tollekaan tekis pahaa. Ja oikeessahan se on, mutta haluan uskoa, ettei valtaosa ihmisistä nää vaan tätä ihrakerrosta.

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt saada päätäni tähän juttuun mukaan ja varmaan jollain tasolla olen siinä onnistunutkin. Siltikin ajatukset välillä sujahtaa väärään lokeroon, kuten ettei tästä voi tulla mitään, ainahan mä olen ollut iso, miten mä muka nyt onnistuisin muuttamaan asian? Yritän nykyisin toitottaa itselleni, että kyllä tässä vielä onnistutaan, vielä joku päivä olen normaalipainoisten luokassa, tai edes sielläpäin. Pieni ylipaino ei haittaa, kuhan se ei enää ole terveydelle vaarallista. Sillä jos sisimmässäni uskon, etten tässä onnistu, onko minun edes mahdollista onnistua? Jos en usko itseeni, kuka uskoo?

Huomaan kuitenkin, että mielikuvani laihuudesta on aivan vääristynyt. Ajattelen usein, että jos olisin laiha, kaikki asiat elämässäni olisivat automaattisesti paremmin. Syytän siis jossain määrin kiloja kaikesta mahdollisesta. Edelleen, vaikka tästä yritän päästä eroon. Mutta harva se päivä mieleen hiipii se sama ajatus. Kuinka elämä olisikaan kaikin puolin ihanaa jos olisi laiha. Voi olla melkoisen karu pudotus maan pinnalle, koska järkihän sen sanoo, ettei kaikki ole ylipainosta kiinni. Ei se lyhyt pinna tai laiha lompakko ole verrannollinen vyötärönympärykseen. Mutta onhan se ihana ajatus.. Varmasti jos olisin laiha, löydettäisiin pian uusi koti meille, lapsi olisi kiltti koko ajan, minä senkun porskuttaisin, söisin hyvin ja liikkuisin, olisin täydellinen kotiäiti, siivoaisin ja kuuraisin hymyssäsuin, kerkeäisin nähdä kavereita useammin, matkustelisin, tilillä olisi tukuttain rahaa, tekisin rästissä olevia projekteja ja järjestäisin mahtavia juhlia ihan vaan koska olisin laiha. Oi sitä elämää.


Olisi kiva tietää kamppaileeko kukaan muu samantyylisten ajatusten kanssa?

8 kommenttia:

  1. Onhan se (ainakin omasta mielestäni) niin että ei laihuus kaikkia elämän epäkohtia poista mutta onhan se mukava tässä vaiheessa niin ajatella :) Ajattelutapa motivoi kummasti laihtumaan mutta entäpäs elämään tässä hetkessä? Mielestäni vielä motivoivampaa on se että huomaa ja päättää voivansa tehdä samoja asioita jo nyt :) Ainahan sitä keksii tekosyitä: on liian lihava, köyhä, väsynyt jne. tehdäkseen jotain. Entä jos vaan menee ja tekee silti? Aika usein siitä niskasta kiinni saamisesta tulee hyvä fiilis :) Itsetuntoa kannattaa kyllä rakentaa, sillä ei se laihuus sitä sataprosenttiseksi kuitenkaan boostaa, ikävä kyllä :) Pahimmillaan vielä oma vartalonkuva vinoutuu ja näkee itsensä norsuna vaikka on lähempänä lilliputtia :) MUTTA, kyllä odotan päivää jolloin saan laittaa päälleni lähes mitä vaan ajattelematta massurömppää :) Se hyvä puoli viime laihiksessani (63 kiloisen loppupainossa) ainakin kävi ilmi :) Ei sillä että ajattelisin massua jatkuvasti nytkään, mutta on se aina kiva kun voi tuntea olonsa hoikemmaksi myös vartalonmyötäisessä asussa eikä vaan tunikassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta joka sana, siitä todellakin tulee ihan mahtava fiilis kun saa itteään niskasta kiinni ja tekee jotain mitä on halunnut! Mäki odottelen jo innolla niitä vartalonmyötäisiä ;) Kovaa hommaa se vaatii, mutta vielä joku päivä..

      Poista
  2. Jep. Ei tohon voi oikeen muuta sanoa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että oon oikeesti ollut paljon onnellisempi nyt, kun olen itseeni tyytyväisempi. Oon aktiivisempi ja avoimempi, jotka taas johtaa moniin muihin kivoihin asioihin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se varmasti todellisuudessa on. Mitä tyytyväisempi on omaan itseen ja saavutuksiinsa, sitä onnellisempi on.

      Poista
  3. Kaikki ei muutu, sehän on selvää. Mutta painon putoaminen näkyy muuallakin kuin peilissä. Olo paranee fyysisesti ja henkisesti! Kun on hyvä olo, jaksaa enemmän touhuta. Kun ruokavalio on oikea, virta lisääntyy.

    Onnistumisella on myös iso vaikutus noihin ajatuksiin joita mnyt pyörittelet. Kun tavoitteesi alkaa lähestyä, alat unohtaa huonon itsetunnon. Alat uskomaa itseesi monella muullakin tasolla. Onnistuminen antaa uutta voimaa
    ja kannustaa parempiin tuloksiin - monessa asiassa!

    Positiivisuus kulkee kehässä. Iloinen asenne kerää hyviä asioita ympärilleen. Samoin negatiivisuus. Positiivisesti maailman näkevät näkevät kaikin valoisammin ja onnistumiset helpottavat asioiden positiivisesri näkemistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuminen onkin varmasti avainsana juurikin näissä asioissa. Vaikka matkaa on vielä paljon edessä, voin jo nyt sanoa olevani onnellinen jo nyt pudotetuista kiloista. Se on mulle iso asia, että on saavuttanut jotain minkä kanssa on jo pitkään kamppaillut. Ja sekös tekee minut iloiseksi! Vaikea kuvitella millainen olo sitten joskus on, kun tästä vielä parikymmentä kiloa tippuu.. :)

      Poista
  4. Mulla ainaki on monesti samoja ajatuksia, paitsi että mun ajatukset on aina tossa "koska oon läski" muodossa. Kyllä mä uskon että se parempi elämä tulee ainaki paremman itsetunnon ja paremman olon muodossa, ne vaikuttaa kuitenkin niin moneen asiaan. :) Tottakai 'pullukkanakin' voi olla hyvä elämä mut sillon pitää olla hyvä olo omassa kropassaan ja mulla ei kyllä tässä kropassa oo hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat, ei mullakaan ole hyvä olo tässä kropassa.. Monesti olen miettinyt mikä niiden pullukoiden salaisuus on, jotka on selvästi sinut oman kroppansa kanssa ja tyytyväinen omiin kiloihinsa, mutta varmaan se on se että niillä on hyvä olla just sellasena kun ne on. Eikös se oo tärkeintä?

      Poista