Sitä on ollut niin kauan jo pullukkana, että sen piikkiin on oppinut laittamaan vaikka kuinka monta asiaa. "En minä koskaan löydä mitään miestä, ku oon tällänen." "En minä koskaan saavuta mitään, ku oon tällänen." "No eihän se tälläsestä läskistä oikeesti voi tykätä." "Miten toiki katto tolleen mun läskejä." Samaan lokeroon kaikki, saman huonon itsetunnon syytä kaikki. Miten sitä ihminen voikaan olla niin väärässä. Toki varmasti niitäkin ihmisiä löytyy, jotka mut nähdessään miettii, ettei lenkkipolku tollekaan tekis pahaa. Ja oikeessahan se on, mutta haluan uskoa, ettei valtaosa ihmisistä nää vaan tätä ihrakerrosta.
Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt saada päätäni tähän juttuun mukaan ja varmaan jollain tasolla olen siinä onnistunutkin. Siltikin ajatukset välillä sujahtaa väärään lokeroon, kuten ettei tästä voi tulla mitään, ainahan mä olen ollut iso, miten mä muka nyt onnistuisin muuttamaan asian? Yritän nykyisin toitottaa itselleni, että kyllä tässä vielä onnistutaan, vielä joku päivä olen normaalipainoisten luokassa, tai edes sielläpäin. Pieni ylipaino ei haittaa, kuhan se ei enää ole terveydelle vaarallista. Sillä jos sisimmässäni uskon, etten tässä onnistu, onko minun edes mahdollista onnistua? Jos en usko itseeni, kuka uskoo?
Huomaan kuitenkin, että mielikuvani laihuudesta on aivan vääristynyt. Ajattelen usein, että jos olisin laiha,
kaikki asiat elämässäni olisivat automaattisesti paremmin. Syytän siis jossain määrin kiloja kaikesta mahdollisesta. Edelleen, vaikka tästä yritän päästä eroon. Mutta harva se päivä mieleen hiipii se sama ajatus. Kuinka elämä olisikaan kaikin puolin ihanaa jos olisi laiha. Voi olla melkoisen karu pudotus maan pinnalle, koska järkihän sen sanoo, ettei kaikki ole ylipainosta kiinni. Ei se lyhyt pinna tai laiha lompakko ole verrannollinen vyötärönympärykseen. Mutta onhan se ihana ajatus.. Varmasti jos olisin laiha, löydettäisiin pian uusi koti meille, lapsi olisi kiltti koko ajan, minä senkun porskuttaisin, söisin hyvin ja liikkuisin, olisin täydellinen kotiäiti, siivoaisin ja kuuraisin hymyssäsuin, kerkeäisin nähdä kavereita useammin, matkustelisin, tilillä olisi tukuttain rahaa, tekisin rästissä olevia projekteja ja järjestäisin mahtavia juhlia ihan vaan koska olisin laiha. Oi sitä elämää.
Olisi kiva tietää kamppaileeko kukaan muu samantyylisten ajatusten kanssa?