Rakkaudesta pyöräilyyn

Vaikka ykkösduunini on tuon pienen pojan hoitaminen, olen silloin tällöin käynyt myös työmaalla piipahtamassa. Onneksi on vuorotyö ja keikkailumahdollisuus! Eilen pääsin siis ihan ihmisten ilmoille ja työntekoon. Mutta pääpointtina tässä oli se, että pitkästä aikaa istahdin satulaan ja kuljin työmatkan pyörällä ja se oli IHANAA! Olin vallan unohtanut kuinka ihanaa pyöräily onkaan! Salilla pyöräilystä ja normaalista pyöräilystä ei voi puhua edes samassa lauseessa..

Ennen äippälomaa pyöräilin töihin ellei vihreitä pikku-ukkoja satanut taivaalta. Työmatka on lyhyt, vain 3km ja sen pyöräilee paljon nopeammin kun mitä julkisilla kulkeminen kestää. Ja tuon matkan kun suhasee pyörällä, aamulla virkistyy ja päivän päätteeksi se pyyhkäisee työpäivän pois mielestä ja kääntää aivot uudelle moodille. Tekee niin hyvää! Raskaanakin poljin pitkän aikaa töihin, kunnes kasvava maha hankaloitti kaikienlaista liikkumista. Ja muksun synnyttyä ei ole tullu pyöräiltyä, ihan vaan sen takia että viime kesänä synnytyksen jälkeen ei paljon mieli tehny satulan päälle istumaan, kröhöm. Mutta nyt, yli vuoden tauon jälkeen, olen uudelleen rakastunut! Tahdon pyöräilemäään, lisää lisää! Kävästiin ostamassa pojalle turvaistuin tarakalle, nyt alotetaan pyöräilyharjoitukset pojan kanssa. Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

P.s flunssa on saamassa yliotteen, ketuttaa toden teolla.