tiistai 31. joulukuuta 2013

Katse kohti huomista

Kaikki bloggaajat kertaavat vuoden tapahtumia, mutta minä en jaksa. Haluan mielummin keskittyä tulevaan, vaikka kulunut vuosi onkin ollut monilta osin oikein ihana ja onnistunut. Silti haluaisin alkavan vuoden olevan vielä parempi. 

Joulun välipäivien aikana alkoi joulumässäilyt ahdistaa ja onnistuin jatkamaan kevyttä ruokailulinjaa, mutta Muumin sanoja lainaten: kuinkas sitten kävikään? Nyt turvottaa kun on tullut kavereita kestitettyä pullalla ja herkuilla ja normaaliruoka on jäänyt parina päivänä vähäiselle, liikunnasta puhumattakaan. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Onneksi tänään emme aio juhlistaa sen suuremmin vuoden vaihtumista, vaan mitä todennäköisemmin juon lasin viiniä ja vuosi vaihtuu peiton alla, tiedottomassa tilassa. 

En aio tehdä kliseisiä uudenvuodenlupauksia, tai asettaa sen suurempia tavoitteita. Pääasia ensi vuodelle on, että pitäisin itsestäni parempaa huolta. Painoa pois, se on sanomattakin selvää, mutta haluan huolehtia myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani. Ja hankkia sen salikortin mistä puhuin ja ottaa muutaman tunnin viikossa itselleni aikaa ja käydä siellä salilla tekemässä tulosta. Sillä jos jotain olen oppinut tämän vuoden aikana, niin sen, että itsestään huolehtiminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paljon rahaa. 

Hyvää vuoden viimeistä päivää, nauttikaa ja juhlikaa ken jaksaa ja niiden rakettien kanssa varovasti siellä! <3


maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaatto

Pitipä kertoa teille viikkokatsaus ja paino, mutta totaalisesti unohdin käydä vaa'alla aamulla. Joten josko sitten ensi viikolla :) Mennyt viikko on kuitenkin sujunut pitkästä aikaa hyvin, pientä liikuntaa joka päivä ja syömiset ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Rahkaa, hedelmiä, proteiinia ja vain vähän hiilareita. Viikonloppuna söin leipää vähän, mutta sekin tummaa. Leivän ja perunan/pastan poisjättö on ollut yllättävän helppoa. Tarpeeksi vain kasviksia ja vihanneksia niin hyvä on. Iltapalavoikkarin olen korvannut maitorahkalla ja mehukeitolla. Simppeliä ja ihan hyvääkin. Olen tyytyväinen :) Nyt kun herkut ovat olleet aivan minimissään (yksi pakollinen pulla, josta en osannut kieltäytyä kun se minulle tuotiin kauniina eleenä) luulisi, että jouluherkutkin maistuu ihan eri tavalla. Osasin jopa töissä hillitä itseni, vaikka kahvihuoneen pöytä notkui aivan kaikkea mahdollista hyvää. Eikä tehnyt edes mieli! Tuntuu, että saan hyvällä omallatunnolla huomenna herkutella ja teen kaikkeni, jotta pääsen heti pyhien jälkeen takasin kuriin ja järjestykseen.

Mutta nyt kaikki ihanat lukijani, toivotan teille oikein hyvää ja rauhallista joulua, nauttikaa jouluherkuista ja rakkaiden seurasta! <3


perjantai 20. joulukuuta 2013

Inspiraatiota mä metsästän, tahdon saada suuren

















Eikai tähän sen enempää höpötyksiä tarvita? 

torstai 19. joulukuuta 2013

Fiilistelyä

Joku kärpänen täällä on nyt käynyt puraisemassa ja kuinka hyvältä se tuntuukaan! Nyt vaan peukut pystyyn, etten heti unohda taas tätä fiilistä ja heitä hanskoja tiskiin. Jääkaapissa on maitorahkaa, marjoja ja terveellistä ruokaa, herkkuja on joka paikassa mutta ne ei huutele mun nimeä. Aamu on aloitettu puurolla ja viikon kolmannella aamukävelyllä on käyty tänään. Tiedän, wau!

Pelottaa ihan hurjasti tuo joulu. En millään haluaisi menettää tätä fiilistä, vaan haluan nähdä tuloksia pitkän tauon jälkeen. Haluan nauttia joulupöydän antimista ilman omantunnon tuskia, mutta haluan pyhien jälkeen palata taas tähän tunteeseen, jossa pitkästä aikaa uskon taas itseeni. Tämä fiilis on vaan niin hyvä! Siinäpä on minulle haastetta..

Löysin tämän uuden kodin lähistöltä kuntosalin ja ajatus alkoi kytemään. Nettisivut ovat hieman epäselvät, pitäisi käydä siellä paikan päällä kyselemässä hinnastoa. Haluaisin alkaa taas käymään salilla, tiedän että sillä niitä tuloksia saataisiin. Ärsyttää vain kun joka kuntosalilla tuntuu olevan jokin koira haudattuna ja hinta nousee. Hoitovapaalaisella ei todellakaan ole laittaa montaa sataa euroa kuntosalijäsenyyteen. Enkä halua sitoutua moneksi vuodeksi, vaan haluaisin sopimuksen minkä voi purkaa/jäädyttää tarpeen tullen. Mutta jokatapauksessa päätin, että mikäli hinta vaan kukkarolle sopii käyn liittymässä viimeistään ensi viikolla. Jei!



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Herkkuaddikti

Tietokone is bäk! Pienellä korjauksilla selvittiin ja kaikki tiedostot on tallessa :) Jesjes! Eiköhän tästäkin vastoinkäymisestä jotain opittu, jos ei muuta niin ainakin tekemään varmuuskopioita useammin.

Ja sitten asiaan. Viime viikkoina minulle on maistunut kaikki. Ihan kaikki. Paitsi tietenkin kaikki terveellinen. Olen syönyt ja herkutellut, ollut väsynyt ja pettynyt itseeni. Paino huitelee suunnilleen samassa +-1kg. Tällä viikolla on ollut kuitenkin havaittavissa jonkinlaista tsemppausta, kävin maanantaina ja tänään kunnollisella hikilenkillä ja herkkuja olen yrittänyt syödä kohtuudella. Tänään päätin, että yritän jättää taas sadannen kerran leivän ja turhat hiilarit pois. Korvata rahkalla, marjoilla, puurolla ja jogurtilla. Ruoan kanssa kasviksia, välipalaksi hedelmiä. Tätä pohdiskelin tänään aiemmin, että hassuinta tässä koko hommassa on se, että tiedän tasan tarkkaan kuinka minun pitäisi syödä ja liikkua, jottai laihtuisin. Miksi sitten en vaan saa itsestäni sitä irti? Ei ole niin vaikeaa sanoa suklaapatukalle ei, kun miettii isompaa kokonaisuutta. Se suklaapatukka maistuu hetken hyvältä, mutta sen jälkeen on morkkis, verensokeri heittelee, tulee väsy ja kaiken huipuksi se suklaa jämähtää takapuoleeni kuin tauti ja vie minut tavoitteestani kauemmas. Joten eikö olisi vaan helpompi olla ilman?

Väkistenkin mietin, missä olisin jos olisin jaksanut viimeisen puoli vuotta tsempata kunnolla. Sen sijaan olen lusmuillut ja nyt en voi syyttää siitä ketään muuta kun itseäni. Harmittaa, että välitavoite jää kauas haaveisiin, mutta josko sitten ensi vuonna.. Nyt ei auta kun vetää syvään henkeä, nostaa pää pystyyn ja jatkaa. Jatkaa ja jatkaa.




perjantai 13. joulukuuta 2013

Pahoittelut

Nöyrimmät pahoittelut hiljaisuudesta. Minulla oli alkuviikosta tehty muutama postaus melkein valmiiksi, kunnes rakas tietokoneeni sanoi sopimuksen irti. Nyt olo on ollut melkoisen orpo.. Odotan tietokonetohtorilta infoa, onko mitään enää tehtävissä vai onko uuden koneen hankinta väistämätöntä. Ja ennenkaikkea pelottaa saako valokuvia pelastettua.. Niin se varmuuskopiointi olisi ihan hyvä juttu. En onneksi ihan kaikkea menetä vaikka tietoja ei saisikaan kalastettua, onneksi osa tiedostoista on kopioitu.. Mutta silti paljon häviäisi. Peukut pystyyn. Niin ja tehkää varmuuskopiointi, nyt!

Elämä ilman tietokonetta on aika vapauttavaa. Toisaalta on kiva, ettei siellä tule turhaa roikuttua, mutta piru vie että sitä tarvitseekaan paljon! Sitä tulee käytettyä ihan huomaamatta pitkin päivää.. Inhottavaa huomata kuinka riippuvainen siitä onkaan. Ehkä tämäkin tauko tulee ihan tarpeeseen. 

Tämä kännykällä näpyttäminen on melkoisen rasittavaa, mutta yritän silloin tällöin saada jotain postauksia aikaan.. Mukavaa viikonloppua! 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

0

Energiat on nollassa, kuin myös motivaatio. Jatkuva pimeys ja ankeus tuntuu vievän kaikki voimat. Pojan kanssa ollaan edelleen toipilaina. Mies on ollut paljon töissä. Nämä kaikki tekijät kun summaa yhteen, arvatakin saattaa, että on tullut syötyä huonosti ja liikuttua vielä huonommin. Olo on suorastaan karmea.

Päätin pitää pienen paussin viikkokatsauksista, ainakin painon osalta. Vaa'alle ei huvita nousta, sillä tiedän ettei tulos ole toivottu. Katsoo nyt kauanko tämä kestää, voi olla, että palaan viikkokatsauksien kanssa jo viikon päästä, tai vasta ensi vuonna. Nyt kun paino junnaa samassa viikosta toiseen, se vain latistaa fiiliksiä vielä lisää, kun asia pitää teille tulla paljastamaan. Enkä perustanut blogia latistamaan omia tunteita, päinvastoin.

Pieniä valonpilkahduksia välähtelee kuitenkin silloin tällöin. Kävin töissä ja näin työkaveria, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Hän katseli pitkään ja kysäisi, olenko laihtunut. Posket kuulemma kaventuneet, ja onhan ne, kun vertaa vuosi taaksepäin. Työvaatteiden alle saa tuon lopun kropan mukavasti piiloon.. Mutta olipahan taas vaikeaa myöntää, että juu näin on, olen laihtunut. Sen sijaan katselin jalkojani ja mumisin.. hmm ehkä pari kiloa.. Ehkäpä tämä juuri siksi, kun pitkään aikaan ei mitään muutosta ole tapahtunut. Mutta kyllä tämä huomio sai hymyn nousemaan kaventuneille kasvoilleni. Vielä kun jaksaisin muistaa tämmöiset onnistumisen tunteet, kun käsi kopeloi karkkipussia...

torstai 28. marraskuuta 2013

Niisk.

Terveisiä sairastuvalta. Täällä ollaan muksun kanssa kivuissa ja kuumeessa. Ei ole mitään ihan herkkua. Itse tekisi mieli maata sohvalla viltin alla, mutta poika kun ei oikein malta. Välillä jaksaa hetken katsella lastenohjelmia, mutta pääosin häntä pitäisi jaksaa leikittää ja keksiä tekemistä. Kaatuu seinät päälle, apuvaaaaa! Palataan asiaan, kun (jos) elämä voittaa!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 41: 
Maanantai: Kävelyä 3km
Tiistai: 2km
Keskiviikko: Kävely/juoksu 3,5km + kävely 2km
Torstai: Kävelyä 2km
Perjantai: Kävelyä 3km
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Paino: 86,6kg
Pudotus viikossa: -0,7kg
Kokonaispudotus:  -15,9kg

Viikko sujui mukavasti, vaikkakin viikonloppu olikin jopa liian kiireinen.. Tuntuu, etten vieläkään ole oikein palautunut. Nyt pari päivää otan taas iisisti. Onneksi sentäs miinusviikko, jes!  

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Puhuttelu

Aamulla tilanne on tämä: istun kahvikupin kanssa keittiön pöydän ääressä, edelleen valtavassa unipöhnässä vaikka sängystä on noustu jo monta tuntia sitten. Väsyttää, laiskotuttaa, yöpaita on edelleen päällä, suihkuun en ole vielä jaksanut. Siemailen haaleaa kahvia, viihdytän poikaa ja tuijotan kelloa toivoen sen olevan jo pian lounasaika, jota seuraa pojan päikkärit (lue: löhöämistä sohvalla). Pistän huonon olon illalla syödyn pitsan piikkiin. Kunnes havahdun.

Siltä seisomalta puen itselleni ja pojalle ulkoiluvaatteet päälle ja lykkään pojan rattaisiin. Samantien kun kirpeän raikas aamuilma täyttää keuhkoni tiedän tehneeni oikean päätöksen. Ulkoilemme reilun puoli tuntia, välillä kävelen ja välillä pistän juoksuksi. Poika antaa parhaan mahdollisen kannustuksen, hihkuu innosta kun juoksen, sillä hänen mielestä mitä kovempaa mennään, sen parempi. Yllätän itseni kun en läkähdy samantien ottaessani juoksuaskelia, vaan jaksan yllättävänkin pitkään.

Kotipihalle kurvatessa pidän ääneen palopuheen itselleni (ensin kyllä tarkistin ettei ketään ole kuuloetäisyydellä). Nyt loppui se mässäily ja herkuttelu. Nyt sinne lenkille, oli keli mikä vaan, se tekee niin pirun hyvää! Mä haluan painoa alaspäin, mä haluan kiinteämmän kropan ja energiaa. Vielä ei ole liian myöhäistä!


maanantai 18. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 40: 
Maanantai: Kävelyä 3km
Tiistai: -
Keskiviikko: Kävelyä 2km
Torstai: Kävelyä 4km
Perjantai: Kävelyä 2km
Lauantai: Kävelyä 2km
Sunnuntai: -

Paino: 87,3kg
Pudotus viikossa: +-0,0kg
Kokonaispudotus:  -15,2kg

Paino on samassa kun viime viikollakin. Arkipäivät sujui hyvin, pääsin sokerista eroon ja sitten tuli viikonloppu. Nooh, herkut maistui ja oikea ruoka jäi vähäiselle. Pyh, vituttaa tämä oma saamattomuus ja kurittomuus. Mä tiedän mitä mä tarvitsisin, aikaa. Aikaa käydä salilla tai edes lenkillä ihan itsekseni, mutta sitä nyt vain ei ole. Kaikki tämän viikon kävelyt on taas kaupassakäyntejä tai muita asioiden hoitoa, toki vaikka reippaasti yritän aina kävellä, ei se ole sama. Tälle viikolle asetan tavoitteeksi edes yhden itsekseni tehdyn kävelylenkin. Se tekee niin pirun hyvää pääkopallekin. Vaikka sitten iltamyöhällä, jos muulloin ei ole aikaa... Parempaa viikkoa kaikille! 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Sokerikoukku

Tein eilen päätöksen, että tänään en syö yhtään karkkia tai muuta herkkua. Minulla se tuntuu aina olevan niin, että kun antaa ruokavalion repsahtaa, on siitä toipuminen hyvin vaikeaa. Koko ajan käsi hakee herkkuja kaapista, vaikkei edes tekisi mieli. Vaikkakin sokerikoukussa mieli tekee kyllä koko ajan.. Aamupäivä sujui ongelmitta, mutta illalla sain kamppailla oikein toden teolla, etten antaisi periksi. Pöydällä oli karkkia, kaapissa herkkuja ja pakkasessa jätskiä. Hieno lähtöasetelma. Ja teki niin pirusti mieli, ihan mitä vaan. Annoin sen verran periksi, että söin muutaman kuivatun mansikan ja pähkinöitä, niin johan helpotti ja loppuilta sujuikin ihan hyvin.

On se vaan niin kumma, miksi siihen ruotuun on niin vaikea päästä takaisin. Mieli on ilmeisesti edelleen lomalla, vaikka arki onkin täällä jo taas alkanut. Mutta josko se taas tästä.. Ensimmäinen herkuton päivä takana! Enkä oikeastaan edes pyri siihen totaaliherkuttomuuteen, vaan kohtuuteen. Ja siihen, että osaisin herkutella silloin kun oikeasti tekee mieli, eikä jatkuvasti. Halu saada painoa vielä alemmas on suuri, enkä vielä ole luovuttanut, päinvastoin!


maanantai 11. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 39: 
Maanantai: -
Tiistai: Kävelyä 2km
Keskiviikko: 
Torstai: Kävelyä 3km
Perjantai: Kävelyä koko päivä
Lauantai: Kävelyä
Sunnuntai: -

Paino: 87,3kg
Pudotus viikossa: +1,0kg
Kokonaispudotus:  -15,2kg

Suurin plussa koko laihdutusprojektin aikana, saavutus sekin. Loma oli onnistunut, nyt turvottaa ja väsyttää, mutta olo on jotenkin kuitenkin virkistynyt. Ravintolaruokia, karkkia, leivoksia ja hotelliaamiaisia croissantteineen ja pekonineen. Ei ihme, että tuli plussaa, suoraan sanoen pelkäsin, että tulisi enemmän. Tän viikon tavoitteeksi asetan sen, että pääsisin takaisin arkeen kiinni. Joku rytmi ja kohtuus tohon syömiseen, huhhuh..  

torstai 7. marraskuuta 2013

LOMA

Täällä ollaan elelty hiljaiseloa, pahoittelut siitä.. Laihdutuksen suhteen menee kaikki mönkään, joten en tiedä mitä tännekään kirjoittelisin. Nyt aion ottaa hetken aikaa itselleni, ottaa rennosti ja olla miettimättä sen suuremmin. Olemme lähdössä loppuviikoksi minilomalle, jossa varmasti nautitaan oman perheen seurasta, ihanasta kaupungista ja hyvästä ruoasta. Täytyy sanoa, että tulee kyllä niin tarpeeseen, mies on tehnyt muutaman viikon hyvin pitkää päivää töissä ja yhteinen aika on jäänyt kortille. Ehkäpä siksikin on kaikki laihdutukseen liittyvä takkuillut, kun kaikki energia menee tuon pikkumiehen kanssa, eikä omaa aikaa ole ollut ollenkaan. Olo on kaikkensa antanut. Muutaman päivän perheloma tekee varmasti ihmeitä. Ihanaa loppuviikkoa teillekin!


maanantai 4. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 38: 
Maanantai: Kävelyä 2km
Tiistai: -
Keskiviikko: Kävelyä 2km
Torstai: -
Perjantai: Kävelyä
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Paino: 86,3 kg
Pudotus viikossa: +0,5kg
Kokonaispudotus:  -16,2kg

Liikuntasuoritukset ovat jääneet hyvin vähäiselle tällä viikolla, poika on ollut kipeänä ja ollaan pysytelty paljolti sisällä koko viikko. Kun ei liiku, alkaa herkut maistumaan, kuten olen jo monesti aiemminkin huomannut. No onneksi jokseenkin edes kohtuudessa on pysytty. Toivotaan, että tuon nuhanenän olo helpottaa ja päästäisiin vähän enempi ulos tällä viikolla.. Mukavaa alkavaa viikkoa teille, me jatketaan muumien katselua ja nenän niistoa! :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Päivän syömiset kuvina

Ajattelin tehdä taas pitkästä aikaa syömispostauksen, elikkäs tässä yhden päivän syömiset kuvina, olkaapa hyvä :)



Aamupala:
Täysjyväleipä, margariinia, juustoa ja kananmuna
Rasvatonta jogurttia, mansikoita ja hunajaa


Lounas:
Savulohisalaatti, fetajuustolla ja kevyt kermaviilikastike




Välipala:
Täysjyväleipä margariinilla ja juustolla
Omena ja mandariini
Teetä ja Fanipala x 2


Päivällinen:
Lehtipihvi ja salaattia, maustevoinappi


Iltaherkku: 
Jäätelöä 

Siinä ne nyt on, tunnustettuna yhden päivän kaikki syömiset, myös herkut! Päivässä oli mielestäni hyvää säännöllisyys, ruokailuvälit eivät venyneet liian pitkiksi, jolloin annoskootkin pysyivät kohtuudessa eikä meganälkää tullut. Toki herkkuja olisi voinut olla vähemmänkin, mutta tällä kertaa tälläinen esimerkkipäivä. 

Ja nyt kysynkin, kiinnostaako teitä nähdä vastaavanlaisia postauksia jatkossakin? 






perjantai 1. marraskuuta 2013

Kahden kuun kuukausikatsaus

Kuukausi sitten oli muuttohärdelliä ja näköjään on kuukausikatsaus jäänyt tekemättä. Nyt siis seuraa sentit verrattuna tilanteeseen kaksi kuukautta sitten. Ja tässä strategiset mitat:

hävinnyt 2 kuukaudessa / kokonaiskato
Käsi        -1cm / -3cm
Tissi        -0cm / -3cm
Vyötärö   -1cm / -6cm
Vatsa      -2cm / -10cm
Peppu     -2cm / -10cm
Reisi       -2cm / -8cm
Pohje      -1cm / -4cm
   Yht.        -9cm  / -44cm 

Kyllä nuo sentit minua ilahduttaa, koko ajan jotain tapahtuu, vaikkakin hiljalleen. Mutta kaipa se on minulle ihan hyvä, että muutos tapahtuu hiljalleen, kokonaisvaltaista muutosta tässä ollaan hakemassa eikä vaan pikadieettiä. Jospa se pääkoppakin pysyisi muutoksessa mukana.  

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Valivali ja unta palloon

Taas kerran on tullut selväksi, kuinka tärkeää riittävät yöunet ovatkaan.. Poika sairastui ja pari yötä on tullut aika komeasti valvottua taikka nukuttua pienissä pätkissä. Olo on kuin zombilla, kahvia kuluu enemmän kun vatsa kestää, kiukututtaa, turvottaa, herkututtaa. Mikään ei huvita. Haluaisin maata sohvalla ja syödä, niinkuin ennenvanhaan :D Lisäksi tänään aamulla nostaessani poikaa kuului (ja todellakin tuntui) alaselässäni naks ja poks. Oikein mukavasti jomottelee kaikki kumartelut ja kyykistelyt, toivotaan että on vain joku ohimenevä kipuilu.

Valivali. Söin eilen ruokaa suoraan kulhostaan vaikkei ollut edes nälkä ja jälkkäriksi kasa karkkia. Kröhöm. Mitäs menin kehumaan siitä motivaation paluusta, tässä sitä taas olla karman jalanjälki takapuolessa. Karman tai kerman.. nam. Oooh, rupesi tekemään mieli kermavaahtoa ja mansikoita..


maanantai 28. lokakuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 37: 
Maanantai: Kävelyä 2km
Tiistai: Kävelyä 6km
Keskiviikko: -
Torstai: Kävelyä 2km
Perjantai: Kävelyä 2km
Lauantai: Kävely 1,5km
Sunnuntai: -

Paino: 85,8kg
Pudotus viikossa: -0,4kg
Kokonaispudotus:  -16,7kg

Kuten aiemmin jo totesin, on ollut melkoinen viikko. Viikko huipentui eilen vielä rankkaan työpäivään, joka tekee kyllä hyvää niin kropalle kun mielellekin. Ihanaa vaihtelua tähän hoitovapaaseen, kun saa välillä kunnolla käyttää aivojaan ja sosiaalisia taitoja..

Liikunnat jäivät aika vähäiselle johtuen hammasoperaatiosta ja käskystä ottaa iisisti sen jälkeen. Nyt olo alkaa olla jo ihan normaali, mitä nyt tuo syöminen on edelleen hieman hankalaa. Mieli tekeekin jo lenkkipolulle, ikävää vaan, että ulkona on noin sateista ja harmaata.

Olen kyllä niin iloinen siitä, että pikkuhiljaa tuo paino tulee alaspäin. Tuntuu niin hyvältä kun saa itsensä ruotuun! Enkä odota taas mitään ihmeitä, hiljaa hyvä tulee :) Pääasia, että motivaatio on löytänyt tiensä taas tänne. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Melkoinen viikko

Täällä on ollut aikamoinen viikko. Alkuviikko hirvittävää stressaamista ja huonosti nukuttuja öitä, jota seurasi pelätty hammasoperaatio, tikkejä, kipua, verta, kyyneleitä ja käsky pysytellä sohvalla pari päivää. Paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta edelleen tässä on hieman toipilas olo.. Mutta nyt olen kahta viisaudenhammasta köyhempi. Piru vaan, kun olisi tuolla suussa vielä toiset kaksi, jotka saivat myös häätötuomion. Vaikean hommasta tekee se, ettei kaikki hampaat ole nousseet kunnolla, jotenka ne kirjaimellisesti kaivetaan sieltä pois. Hyhhyi. Ei ole paljon ruokaa tullut syötyä.. hyvä laihdutuskuuri, suosittelen! :D Ihanaa viikonloppua kaikille!


maanantai 21. lokakuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 36: 
Maanantai: -
Tiistai: Kävelyä 2km
Keskiviikko: Kävelyä 3,5km
Torstai: Kävelyä 2km 
Perjantai: Kävelyä 6km
Lauantai: Kävelyä 4km
Sunnuntai: Kävelyä 4,5km

Paino: 86,2kg
Pudotus viikossa: -1,8kg
Kokonaispudotus:  -16,3kg

Viikko on ollut onnistunut. Pahimmasta sokeri- ja roskaruokakoukusta on päästy eroon, muutamia pieniä herkkuja lukuunottamatta oikein hyvin on mennyt. Muutaman kerran olen antanut herkkuhimolle periksi, mutta täysin herkuttomat päivät varmasti auttoivat, sillä herkuttelu on pysynyt näillä kerroilla hyvin hallinnassa. Olen osannut nautiskella jokaisesta suupalasta, enkä ole potenut huonoa omaatuntoa, jos olen syönyt kaksi palaa suklaata. Ja tähän juuri pyrinkin. Haluan suoda itselleni herkkuja silloin tällöin, ja nauttia niistä ilman huonoa omaatuntoa. Pääasia onkin se, että kohtuus pysyy. Sillä millainen on maailma, jos ei koskaan saa pullaa? Ei ainakaan minun mieleeni.

Kohtuus on ollut ongelmani niin kauan kun muistan. Sekä ruoan, että herkkujen saralla. Avattu karkkipussi ei säily kauaa, koska jos se on auki, syön sen. Herkkuruoan syöminen ei jää siihen, että olen kylläinen, vaan siihen, että olen ähky. Koska jos ruoka on hyvää, sitä on pakko ottaa lisää. Nyt olen taas yrittänyt käyttää järkeäni ja kuulostella niitä ahminnan oireita ja miettiä syitä niihin. Kun syön, yritän lopettaa, kun vatsa on sopivasti täynnä. Silloin on hyvä olla ja mielikin on syömisen jälkeen hyvä, kun osaa lopettaa hyvissä ajoin. Olen viikon aikana lisännyt tietoisesti myös salaatin syömistä ja veden juomista. Herkkujen kohdalla mietin, tekeekö todella mieli, vai syökö vaan koska on tarjolla ja mahdollisuus syödä. Herkkuja olen makustellut ja nauttinut. Ja tiedostanut herkkujen kaloripitoisuuden,  kuten laskenut muffinsin kalorit ja todennut, ettei niin paljoa tee mieli, että söisin noin monta kaloria tyhjää sokeria. Toimii.

Ihana tunne edistyä ja eritoten ihana tunne kun on nyt taas päässy hieman ulkoilun makuun. Viikon aikana kuljetut kilometrit ovat arvioita, mittareita en ole aina kantanut mukanani. Joka päivä muutamia kilometrejä, ja kyllä niistä vaan kertyy. Yhteensä viikon aikana n. 22km, ei huono. Rauhallista lenkkeilyä, uuden asunnon ympäristön tutkailemista, luonnosta nauttimista ja muutamia juoksuaskeliakin. Ja hiki on jokaisella kerralla helmeillyt otsalla, sehän on sitä läskiä, joka itkee ;)

Ihana syksy<3

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Edistysaskelia

Väistämättä se talvi tekee taas tuloaan.. Pojan kanssa puistoretkillä varpaat palelee ja nenänpää jäätyy. Eilen saimme kokea ulkoilureissulla melkoisen säänmuutoksen, kun auringonpaiste muuttui minuuteissa hyytävänkylmäksi räntäsateeksi, joka piiskasi kasvoihin. Tultiin loppumatka juosten.. Nyt oli siis korkea aika kaivaa talvikamppeet taas kaapeista esille. 

Sieltä se myrskypilvi tekee tuloaan

Kaikista vastoinkäymisistä ja hitaasta edistymisestä huolimatta on taas kerran ihana huomata saaneensa jotain aikaiseksi, pitkällä aikavälillä. Viime keväänä hyödynsin mega-alennusmyyntejä ja ostin itselleni kaksi uutta talvitakkia. Merkkitakkeja, joita ei ikinä olisi varaa ostaa ovh:na. Ihania takkeja, lämpimiä ja tyylikkäitä. Ja liian pieniä. Sain keväällä itseni juuri ja juuri ängettyä kyseisiin vaatteisiin, vetoketjut menivät kiinni mutta lopputulos oli ahdingossa oleva makkarankuori. Mutta en voinut silloin vastustaa kiusausta siitä, että saisin yli 500e arvoiset takit 80 eurolla. Ja vielä niin ihanat! Joten ostin takit ja päätin, että ensi talvena mahdun niihin. 



Lenkkimaisemia


Nyt on koittanut uusi talvi ja kuinkas takkien kanssa kävikään? Kuinkas ollakaan, ne mahtuu ja makkarankuoriefekti on hävinnyt! Jännityksellä puin takit äsken päälleni ja kyllä pisti hymyilyttämään! Tutkailin tuossa painonlaskua ja totesin, että on niitä kiloja tippunut 6-7kg siitä keväästä. 



Ja nyt minulla on aivan ihanat takit odottamassa kunnon pakkasia, kuinka ihanaa! Mitenköhän ensi talvena käy, onkohan takit silloin jo liian isoja? ;)



perjantai 18. lokakuuta 2013

Haaveita

Täällä olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni yhtä suurta asiaa. Asiaa, josta en pääse yli enkä ympäri, vaan se on jatkuvasti ajatuksissani. Asia, joka on niin ihana ja samalla raskas ja mullistava. Toinen vauva. Tuo pian puolitoistavuotias ei ole enää ollenkaan sellainen vauvantuoksuinen ruttukasa vaan juokseva riiviö, joka hakee sanoja ja tekee asioita itse. Taapero. Ja minä haluan vauvan. Haluan hoivata ja syöttää, paijata ja pusutella. Olla raskaana. Mutta EN halua niitä raskauskiloja.

Viime raskaudessa kiloja kertyi hieman yli 20kg, joista laitokselle jäi n.8kg. Tässä on nyt vihdoin ja viimein saatu raskauskilot karistettua ja päästy jopa muutama kilo alkupainoa alemmas. Mutta se ei minulle riitä, haluaisin vielä monta kiloa pois, ennenkuin mahdollisesti raskautuisin uudelleen. Ihan siitäkin syystä, että viime raskaus oli varsinkin loppuvaiheessa todella rankka. Kai nyt sellasilla kiloilla ja kivuilla raskasta onkin. Nyt minulla ei olisi mahdollisuutta maata sohvalla laiskuuttani ja väsymystäni, vaan hoidettavana on tuo toinen muksu, joka kaipaa aktiviteettejä.

Ensimmäisessä raskaudessa taisin olla sinisilmäinen ja hölmö. Söin mitä sattui tekemään mieli, laitoin paljon raskauden piikkiin. Toki olikin pakko syödä, sillä mikäli ateriaväli venyi yhtään pidemmäksi, sain seurakseni pahoinvoinnin ja heikotuksen. Pääosin söin oikeata ruokaa, mutta myös herkkuja. Luojan kiitos mitään raskausdiabetestä tai muuta ei tullut. Naiivisti sitä ajatteli, että raskaana nyt pitää syödä ja kyllä ne kilot sitten lähtee laitoksella tai viimeistään imettäessä. Ne sulaa pois, niinhän ne on kavereillakin lähtenyt. No ei lähteny, kun ei imetyskään ottanut onnistuakseen. Siitä tuli vaan stressiä mikä johti syömiseen. Ja sinne pilviinhän se paino jumahti.

Nyt kun olen tehnyt sen ison työn, että olen tiputtanut ne raskauden aikana saamani kilot, uskon, että uudessa raskaudessa en välttämättä tekisi samoja virheitä. Haaveilen, että josko toinen lapsi joskus suodaan, painonnousu jäisi alle 10kg. Mitä vähemmän sen parempi.


Vaikka uusi raskaus olisi siunaus ja ihana asia, mietin miten osaisin suhtautua taas siihen painonnousuun. Väkisinkin niitä kiloja kuitenkin tulee. Nyt muutaman sadan gramman nousu vaa'alla tuntuu pahalta, kun haluaisin suunnan olevan toinen. Toisaalta painonnousun syy olisi hieman eri, kun se, että paino nousisi muuten vaan repsahdusten takia. Mutta miltä se tuntuisi saavuttaa niitä virstanpylväitä toiseen suuntaan, kun mitä juuri on saavuttanut laihduttamalla. Miltä tuntuu, kun paino alkaa taas numerolla 9. Tai herranhestas, ykkösellä! Ei ei ei, ei enää koskaan! 

Vielä ei ole yritystä kehissä, vasta haaveita perhosena vatsanpohjassa.. Onneksi tässä on vielä aikaa pudottaa muutama kilo! Uudella motivaatiolla jätän herkut kaappiin ;)  



torstai 17. lokakuuta 2013

Herkutonta

Kolmatta päivää ilman minkäänlaisia herkkuja. Melkoinen saavutus, sillä kun katsoo hieman taaksepäin, joka päivä on tullut puputettua jotain hyvää. Olo on jo nyt paljon virkeämpi, tuntuu että viime aikoina olen ollut koko ajan kiukkuinen ja väsynyt. Muuten olen syönyt ihan normaalia kotiruokaa ja lisännyt salaattia reilusti aina lautaselle. Useamman kerran on tehnyt mieli makeeta, mutta vielä on järki voittanut. Tiedän, että se helpottaa kunhan pahimmasta sokeritärinästä pääsee eroon..

Blogimotivaatio tuntuu olevan myöskin kadoksissa. Tekisi kyllä mieli kertoa teille kuulumisia, mutta kun syö karkkia ja ei käy lenkillä niin en tiedä mistä kertoisin. Hävettää tämä paikoilleen jumahtaminen, haluaisin edistyä, liikkua ja saada painoa alaspäin. Vaa'alla käynti onkin ollut nyt ihan mukavaa puuhaa, muutamassa päivässä lähtenyt hyvin nesteet liikkeelle ja tulos on kerrankin mieleeni. Toisaalta taas pitäisi olla iloinen, ettei se paino ainakaan ole noussut vaikka useampi viikko onkin mennyt takapuolelleen.

Käväsin tuossa yksi päivä pitkästä aikaa töissä, oli ihanaa! Mutta varsinkin se oli ihanaa, että työvaatteet meinasivat tippua päältäni. Tottuneesti otin kaapista samaa kokoa kun mitä ennenkin olen käyttänyt, mutta varmaan kaksi kokoa pienempikin olisi käynyt. On sitä pitkässä juoksussa jotain saanut aikaiseksi, yritän muistaa iloita siitä.

Voisipa olla vielä kesä ja marja-aika. Viime päivinä on himottanut nimenomaan tuoreet marjat jogurtin kanssa. Pakastemarjat eivät vaan ole sama asia.. Menettelee mutta tekee mieli niitä tuoreita. Oisipa jo kesä! ;) Ja parhaita karkkihimon sammuttajia ovat jääkaappikylmät viinirypäleet ja mandariinit, nam!




maanantai 14. lokakuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 35: 
Maanantai: -
Tiistai: -
Keskiviikko: -
Torstai: -
Perjantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Paino: 88,0kg
Pudotus viikossa: +-0,0kg
Kokonaispudotus:  -14,5kg

Voisinpa antaa teille paremman viikkokatsauksen, mutta näillä mennään tämäkin viikko. Ruoka maistuu ja liikunnat on jääneet pojan kanssa puistoilun ja kaupassa käynnin tasolle. Nooh, eipähän ainakaan plussaa. Parempaa alkanutta viikkoa!

Pakko vielä hehkuttaa kaunista luontoa, voi pojat!








perjantai 11. lokakuuta 2013

Kotona!

Vaikka itse vihaankin tätä fraasia, niin pahoittelut radiohiljaisuudesta! Täällä on nyt vihdoin asetuttu kodiksi uuteen osoitteeseen ja nettikin on onnistuttu kytkemään linjoille. Kaikki mahdollinen vapaa-aika on käytetty kodin laittamiseen, järjestämiseen, siivoamiseen, uusien nurkkien ihasteluun ja ihmettelyyn. Ei ole takapuolella paljon sohvia kulutettu, satikka netissä roikuttu.

Kaikesta ahdistuksesta ja stressistä huolimatta muutto sujui hyvin ja oli kaiken ponnistuksensa arvoinen, on ihana olla kotona :) Vie kuitenkin varmasti hetken ennenkuin "normaali" arki alkaa rullaamaan.. Herkkuja ja "huonoa" ruokaa on kulunut melkoisia määriä, josko sitä ensi viikolla saisi itsestään taas niskasta kiinni. Jotenkin kaikki energia tuntuu menevän asuntoon ja ruoka on toissijainen, pääasia että nälkänsä saa pois. Mieluiten helposti ja nopeasti. Inhottaa kuitenkin tämä vetämätön olo, ja jatkuva herkkuhimo! Mistä se muuten johtuukaan.. heti kun antaa vähän köyttä ja periksi herkuille ni voisi syödä koko ajan jotain hyvää? Inhottavaa. Eilenkin illalla kolusin kaappeja kiroten, että eikö mitään hyvää olisi? Jotkut pussinjämät sitten söin siihen pahimpaan sokerinälkään. Pakko nykäistä tiukka linja taas kehiin, menee muuten ihan överiksi kun ei tuota itsekuria näytä olevan nimeksikään.

Lenkkipoluille en varsinaisesti ole vielä ehtinyt, mutta hieman on ympäristöä jo pojan kanssa päästy tutkailemaan. Tekisi mieli ulos kunnolla lenkkeilemään ja ihastelemaan tuota tajuttoman kaunista luontoa. Täytyy varmaan sysätä ukolle joku ilta lapsenvahtivuoro ja painua pihalle. Se todistetusti tekee niin hyvää!

Miten teidän muiden viime viikot ovat sujuneet, oletteko muistaneet nauttia elämästä?


tiistai 1. lokakuuta 2013

Härdelliä

Ei vielä ainuttakaan liikuntasuoritusta tälle viikolle. Silti reidet ovat maitohapoilla ja pohkeet jumissa. Laatikoiden nostelu ja uuden kodin remontointi saa selän karjumaan apua. Illalla kun saa pojan nukkumaan niin kerkeää istumaan ensimmäistä kertaa alas koko päivänä. Asioiden hoitamista, arjen pyörittämistä, järjestelyä ja organisointia.. Siivoamista ja sotkemista. Ruokailut ovat olleet luokkaa pitsaa ja hamppareita. Onneksi ei tule muutettua kovinkaan usein..

maanantai 30. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 33: 
Maanantai: -
Tiistai: Aamukävely 40min
Keskiviikko: Aamukävelu 40min
Torstai: -
Perjantai: Aamukävely 20min
Lauantai: Aamukävely/hölkkä 40min
Sunnuntai: -

Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -0,0kg
Kokonaispudotus:  -14,8kg

Paino samassa, elämä muutoksessa. Muuttoviikko, postailen jos aikaa löytyy.. Ihanaa viikkoa kaikille! <3

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lauantaiaamu

Aivan ihana aamulenkki. Taisi koko muu Helsinki vielä nukkua kun seitsemän jälkeen pistin menemään pitkin lenkkipolkua. Heräsin äkäisenä, väärällä jalalla, koska en olisi halunnut vielä nousta. Väsytti. Poika heräsi normaalia aiemmin, tiedossa siis jokseenkin känkkäränkkäaamu, kivaa.. Mies sanoi jonkun muka-poikkinaisen sanan, josta heti kimpaannuin. Olin jo ajatellut etten aamulenkkiä tälle päivää vedä, mutta siltä seisomalta vedin lenkkikamat päälle ja painuin pihalle. Ja sinnehän se äkäpussi jäi, lenkkipolulle. Ei taida olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä, kuin aamulenkki ihanassa nousevassa auringonpaisteessa, normaalisti niin vilisevän Helsingin ollessa hiljainen. En edes muistanut lenkin jälkeen, että olin ollut pahalla päällä.

Ja niin, innostuin pieneen hölkkäänkin lenkin aikana. Meno ei ollut hurja, mutta erikoisen pitkän pätkän jaksoin hölkkäillä. Ja mikä ehdottoman parasta, en edes hengästynyt kamalasti. Ihanaa :) Viikon päästä saan lähteä aamuhölkälle uuden kodin lenkkipoluille, en malta odottaa!

En tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ainakin pakkausta, muuton ja melkoisesti hyötyliikuntaa. Tosin kokkailut taitaa jäädä minimiin ja varmasti turvaudutaan noutoruokaan. Äh, ärsyttää jo valmiiksi. Tämäkin viikko mennyt jo läskiksi syömisten suhteen, äskenkin söin pullan vaikkei tehnyt mieli, vaan siksi, että sitä oli tarjolla. Älyttömän tyhmää. Itsekuri, missä lienet? Kenties uudessa kodissa odottamassa minua?



torstai 26. syyskuuta 2013

Herkututtaa ja hatuttaa

Tälle viikolle olen tehnyt kaksi aamulenkkiä, vielä ainakin yksi pitäisi joku aamu vetäistä, jotta ollaan tavoitteessa. Kyllä huomaa taas olevan Se aika kuukaudesta, herkututtaa ihan koko ajan. Kaikkea mahdollista tekee mieli, jokseenkin ollaan vielä kohtuudessa kuitenkin pysytty.. On pikkasen epäreilua, että hormonitoiminta saa aikaan tämmöiset herkkuhalut. Yritän kuitenkin kunnialla selvitä tästä viikosta, -200g tarvittaisiin pudotukseksi, jotta -15kg raja menisi rikki. Kuulostaa jo ihan hyvältä määrältä ;)

Muutto stressaa, ja kaikki siihen liittyvä. Miten kerkiän pakata kaiken poikaa toisella kädellä viihdyttäen, miten muutto sujuu, mitä kaikkea menee rikki, miten remontti sujuu, miten poika sopeutuu uuteen kotiin, miten me sopeudumme uuteen kotiin, millaista siellä on? Mitä kaikkea olen unohtanut stressata? Päätä särkee, iltaisin en saa unta ja kaikki asiat kiukuttaa. Voih, muutaman viikon päästä helpottaa, toivottavasti.

Taidan kömpiä lämpöisen peiton alle pikkumiehen viereen päiväunille.. zzz.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Ihka ensimmäiset muutoskuvat, jaiks!

Nyt on tullut sen aika. Sen mitä olen miettinyt jo blogin perustamisesta alkaen. Julkaisenko joskus itsestäni minkäänlaisia muutoskuvia? Ensinnäkin, että saanko koskaan aikaiseksi niin paljon muutosta, että siinä olisi mitään julkaisemisen arvoista? Ja toiseksi, onko minulla tarpeeksi pokkaa näyttää pientä palastakaan siitä miltä kehoni näyttää. Tämä edelleen hyvin ylipainoinen kehoni. Nyt olen onnistunut keräämään sen verran itsevarmuutta, että näytän teille, rakkaat lukijat, jenkkakahvojeni muutoskuvat aikavälillä huhtikuu-syyskuu. Aikaa kuvien välillä siis puolisen vuotta. Paino on ollut tuolloin n. 95kg, ja siis nyt 87-88kg.

Kuvissa päälläni olevat farkut olivat tuolloin huhtikuussa älyttömän kireät ja ahdistavat, tänään ne ovat olleet päälläni koko päivän eikä ahdistuksesta ole tietoakaan. Päinvastoin niitä saa kiskoa vähän väliä ylöspäin. Voi tätä riemun tunnetta, mä olen onnistunut jossain!

Noniin, rohkeutta ja rumpujen pärinää... Olkaapa hyvät!

Huhtikuu

Syyskuu

Mitäs olette mieltä? 


maanantai 23. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus

VIIKKO 32: 
Maanantai: Aamukävely 30min
Tiistai: Aamukävely 20min
Keskiviikko: Aamukävely 40min
Torstai: -
Perjantai: Aamukävely 40min
Lauantai: -
Sunnuntai: Aamukävely 40min

Paino: 87,7kg
Pudotus viikossa: -1,2kg
Kokonaispudotus:  -14,8kg

Huhhuh, en tiedä mitä sanoisin. Muuta kun, että puheet pois ja lenkille. Lenkit on tehty "aamuaerobisena", eli tyhjällä vatsalla. Ja näyttäisi todella toimivan! Nimittäin viikonloppuna tuli jopa herkuteltua karkkia, puolikas pitsa ja viiniä. Siitä huolimatta tuollainen tulos, jes! Kyllä mä nyt asetan tavoitteeksi 3-4 aamulenkkiä joka viikko. Ne tekee pirun hyvää tämmöisen mammalomalaisen pääkopalle, mutta näköjään myös kropalle! Tämmöisissä maisemissa lenkkeilin sunnuntaiaamuna<3


Ihanaa viikkoa kaikille, mun viikko ainakin alkoi melkoisen hyvin! :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ylämäkeä

Ihanaa kun taas pitkästä aikaa voi olla jokseenkin edes tyytyväinen itseensä, olen nyt kolmena aamuna käynyt aamulenkillä tyhjällä vatsalla 20-40min. Jumantsuikka, että on hyvä herätys ja päivä lähtee ihanasti käyntiin! Suosittelen, vaikka suoraan lämpimän peiton alta hyppääminen lenkkitossuihin ei kuulosta inhimilliseltä. Mutta kyllä se on tasan sen arvoista! Itsellä tuo lähteminen jotenkin helpottui kun en ajattele sitä sen enempää, lähden vain. En rupea miettimään vaihtoehtoja, vaan siltä seisomalta lenkkikamat päälle ja ulos. Tänäänkin tihutti vettä koko matkan mutta se ei edes haitannut. Ja se tunne, kun saa itsestään taas pitkän alamäen jälkeen jotain konkreettista irti, se on ihana. Pettymyksiä onkin ollut jo ihan liikaa..



 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Viikkokatsaus ja reipas aamu

VIIKKO 31: 
Maanantai: Kävelyä + pyöräily 20min
Tiistai: Kävelyä
Keskiviikko: Pyöräily 1h
Torstai: -
Perjantai: Kävelyä n.8km
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Paino: 88,9kg
Pudotus viikossa: -0,1kg
Kokonaispudotus:  -13,6kg

Että sellanen hurja tulos tälle viikolle! Mutta miinus se on aina miinusta, eikös vaan! ;) Pientä ketutusta ilmassa, mutta eipähän paino ainakaan noussut..

Tänään sain sen uuden vaihteen hieman takkuisesti päälle. Aamulla repäsin ja painelin aamulenkille miehen jäädessä vahtimaan kupeitteni hedelmää. Kuulkaas vallan puoli tuntia reipasta kävelyä ja ihanaa musiikkia ja kaikki huolet jäi sille tielle! Suihkun kautta virkeänä oli ihana aloittaa uusi päivä. Siinä aamulla miettiessäni kaikkia mahdollisia syitä miksi en nyt lenkille lähtisikään (niitä löytyi paljon, kuten väsymys, huonosti nukuttu yö, ei jaksa, ei kiinnosta, väsymys, kotityöt, lapsen aamukätinät, sopivien lenkkihousujen puute, väsymys.. ym ym.) päätin vain lopettaa syiden keksimisen ja lähteä. Muutaman minuutin päästä olin jo ulkona ja olo oli ihana. Se puoli tuntia aikaa omien ajatusten kanssa, ihanan viileässä syysaamussa tekee ihmeitä. Nyt on taas sellainen draivi päällä, että odotan jo josko huomenna aamulle pääsisin uudestaan..

Ja niin, miten ihanaa onkaan törmätä tälläiseen aamulenkillä, väkisinkin nousee hymy huulille :)


Iloista päivänjatkoa kaikille! 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Onnellisuutta ja kiitosta

Nyt on kyllä pakko omistaa yksi postaus teille kaikille ihanille lukijoille. Kiitos <3 Kyllä kummasti piristää mieltä ja oloa, kun saa kannustavaa palautetta silloin kun kaikki tuntuu menevän persiilleen. Olette ihania ja muistin eilisen postauksen jälkeen miksi tätä hommaa oikeen teen. Blogin kirjoittaminen on itselleni terapiaa mutta se toimii myös päiväkirjana. Blogin pitäminen ja muiden blogien lukeminen on myös oiva tapa kuluttaa näitä tylsiä ja hiljaisia päiväunihetkiä ;)

Olen tiedostanut, että moni lukee blogiani ihan hissukseen, sillä melkoinen virta täällä käy päivittäin vaikka se ei kommenttien määrässä aina näykään. Mutta en minä kommentteja erityisemmin kalastelekaan, tärkeintä on että viihdytte mukana ja toivottavasti saatte jotain irti näistä höpötyksistäni. Helpottaa kummasti tietää, että siellä toisella puolella ruutua on ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kun minäkin.

Ja meille kaikille enempi tai vähempi pullukoille, tyytyväisille tai tyytymättömille, isoille tai pienille, röllykkämahoille ja riipputisseille tahdon sanoa, että eläkää elämäänne niin, että olette onnellisia. Jos kilojen pudotus tekee teidät onnelliseksi niin tähdätkää siihen. Jos se on joku muu asia, niin älkää arkailko, elämä on liian lyhyt. Tuntuu, että liian usein keksityn niihin negatiivisiin asioihin, vaikka elämässäni on niin paljon hyvää. En ole koskaan ollut onnellisempi, kun mitä nyt olen. Tiedä sitten olenko vielä tuplasti onnellisempi 20kg laihempana, se jää nähtäväksi ;)